Kovalaisen suoritus USA:ssa

Kuten kirjoitin, Heikillä oli viikonloppuna näytön paikka. Eikä hän ei lunastanut odotuksia. Väitän, että tapahtuipa kauden viimeisessä kilpailussa mitä hyvänsä, niin huipputallin paikoille Heikki saa sanoa hyvästit. Kiitos ja anteeksi.

Analyysi Heikistä: Hän on nopea, mutta vasta sitten kun hän on harjoitellut nopeaksi. Jo Renaultin testikuljettajana ollessaan hän oli paikoin yhtä nopea kuin Alonso, mutta vaati sellaiseen nopeuteen pääsemiseen kohtuuttoman suuren kierrosmäärän. Harjoittelua, tai miksi sitä haluaakaan kutsua. Luontainen nopeus ja vaistonvaraisuus joka esimerkiksi Kimi Räikkösella on, puuttuu Kovalaiselta. Tämä piirre on haitannut Heikkiä koko hänen uransa ajan. Aina jos kisaviikonloppuun on liittynyt teknisiä ongelmia ja ajetut kierrokset ovat jääneet vähiin, hän on ollut kuin varjo itsestään. Kyky paikata epätäydellistä autoa ”hanskalla” on puuttunut.

Harjoittelemalla, vähän kerrallaan omaa työtään tehden, hän on saavuttanut suorastaan erinomaisen nopeuden – ainakin yhdellä kierroksella. Heikki on aina ollut nopea yhdellä kierroksella. Vaikka USA:n aika-ajoa suitsutettiinkin onnistuneeksi, hän jäi kuitenkin varsin merkittävästi Grosjeanista. Millä mittarilla tallikaverille häviäiminen 0,6 sekunnilla on onnistuminen? Sinivalkoisella mittarilla ehkä.

Käännetään asetelma toisinpäin: Jos Kimi voittaisi Grosjeanin tuollaisella erolla, lehdet kirjoittaisivat ”Kimin murskanneen tallikaverinsa”. Grosjeania oltaisi todennäköisesti jo lemppaamassa tallista ainakin Maikkarin selostustiimin toimesta. Tai jos kaivellaan historiaa, niin muistatteko mikä ilkkuminan ja naureskelu alkoi kun loukkaantuneen Massan korvannut Fisichella jäi Monzan aika-ajossa 2009 Räikköselle 0,5 sekuntia, ajaessaan Ferraria ensikertaa. Fisichella oli kuitenkin selkeästi kakkosluokan kuljettajan maineessa, suhteessa Kovalaiseen (ainakin suomalaisen median silmissä).

Selitys: Auto oli Heikille outo. Kuitenkaan hän ei missään vaiheessa viikonloppua erityisemmin valitellut sitä, että hänellä olisi vaikeuksia päästä sinuiksi auton kanssa. Päinvastoin tuntui, että hän oli suorastaan tyytyväinen 6 kymmenyksen tappionsa jälkeen. Toinen selitys: Onhan Kimikin hävinnyt Grosjeanille sellaiset 0,3 sekuntia viime aikoina aika-ajoissa. Totta, mutta Kimi ei viime vuosina olekaan ollut nopea aika-ajaja. Ja aika-ajovauhti on Heikki Kovalaisen, jos ei nyt ainoa, niin ainakin selkein vahvuus.

Se aika-ajoista. Entä kisa sitten? Kovalaisen kisasuoritus ei suoraan sanottuna yllättänyt minua, vaikka vilpittömästi toivoinkin häneltä onnistumista. Voitin itse asiassa mukavat rahat veikatessani, ettei Heikki yllä kisassa 10 parhaan joukkoon. Kuten sanottu, Heikki on todella nopea kuski yhdellä kierroksella. Vai pitäisikö sanoa ”oli joskus”? Mutta jo Renault- ja McLaren-vuosinaan hän osoitti olevansa hidas kisakuski. Harva ehkä muistaa kuinka usein hän hävisi sijoituksia ensimmäisellä kierroksella, ja jäi sitten ”huonon lähtönsä takia” hitaampien taakse menettäen pelin lopullisesti. Kuitenkin huono lähtö otetaan, sitä ei saada. Huono lähtö ei ole selitys yhtään millekään!

Eilisessä kisassa Kovalaisen kierrosajat seilasivat sekunnin edestakaisin. Huipputason kuljettajan pitää pystyä takomaan kierroksia parin kymmenyksen sisään luotettavasti ja varmasti. Katsokaapa Kimin tai Vettelin kierrosaikojen tasaisuutta! Siinä on syy hyviin sijoituksiin ja sijoittumiseen tallikaveriensa edelle. Ei siinä, että on jatkuvasti niin paljon muita nopeampi. Grosjean on kisassakin yhtä nopea kuin Kimi – tilapäisesti. Erona on se, että Grosjeanillakin kierrosajat seilaavat 0,3-0,8, sekuntia kun Kimillä ero on selvästi alle puoli sekuntia. Kovalaisen kierrosajat heittelivät Grosjeaniakin enemmän, mikä on jo valtavasti!

Eikä syy ollut viallisessa etusiivessä, vaikka sen vaihdettuaan Heikin vauhti kasvoi paljonkin verrattaessa muihin samaan aikaan radalla oleviin. Se ero johtui renkaista. Kun muut saivat yhtä tuoreet renkaat alleen, esimerkiksi tallikaveri Grosjean ajoi heti ensimmäisellä kierroksellaan uusilla renkailla 0,8 sekuntia Heikin tuoreilla renkailla ajamaa kierrosaikaa nopeammin. Kyllä ne selitykset sieltä penkin ja ratin välistä löytyvät, turha niitä on verhota teknisten ongelmien syyksi.

Heikin suorituksen voisi selittää rehellisesti ja yksinkertaisesti niin, että Heikki ei osaa olla riittävän agressiivinen (kolaroimatta muita ja itseään pihalle) kisan alussa, eikä riittävän nopea ja tasainen ajaakseen hyville loppusijoituksille. Näin tapahtui Renaultilla, näin tapahtui McLarenilla ja näin tapahtui jopa F1-kelvotonta Vitali Petrovia vastaan vihreällä Lotuksella. Minä en kertakaikkiaan pysty tulkitsemaan eilistä suoritusta muuksi kuin luonnolliseksi jatkumoksi Kovalaisen uraa. Se oli Kovalaismainen suoritus! Epäonnistuminen se ei ollut.

Mainokset

Heikin vihoviimeinen mahdollisuus

Kimi Räikkösen selkäleikkaus tuli kuin taivaan lahjana Heikki Kovalaiselle. Heikin ura muilta osin kuin jämätallin jämäkuskina oli jo sinetöity. Yhtäkkiä hän sai mahdollisuuden joka ehdottomasti on hänelle viimeinen. Ihan viimeinen!

Kuvaavaa Heikin markkina-arvolle on sekin, että jopa eläkeukko Michael Schumacheria pyydettiin tuuraajaksi ennen Heikkiä. Lotuksen viimeisestä oljenkorresta näyttää siis olevan kyse. (Myönnän, lauseen sävy kuulostaa pahemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Schumi osoitti Nico Rosbergin tallikaverina ajaessaan olevansa huipputasolla edelleen, vaikka hänen paluunsa leimattiin mediassa fiaskoksi. Kisanopeudessa Schumi oli lähes säännöllisesti tallikaveriaan nopeampi ja tasaisempi. Mutta viimeisellä yhteisellä kaudellaan Nico hävisi Schumille jopa aika-ajoja! Kieltämättä se näytti kotikatsomoihin pikemminkin Nicon hitaudelta, kuin Schumin nopeudelta, varsinkin kun Schumin paluu oli mediassa jo ”päätetty” epäonnistuneeksi. Mutta ehkäpä todellinen syy Nicon häviöille olikin Schumin nopeus? Tuo sama ”hidas Nico” nimittäin johtaa tämän kauden aika-ajotilastoissa koko sarjan parhaimpana aika-ajajana pidettyä tallikaveriaan Lewis Hamiltonia. Ehkei Schumin paluu ollutkaan niin epäonnistunut kuin luultiin?)

Heikillä on kaksi kisaa aikaa osoittaa olevansa huippukuljettaja. Paineet ovat infernaaliset. Kokemukset isoista paineista eivät Heikin kohdalla ole erityisen mairittelevia. Ensin ura Renaultilla Alonson aisaparina, ja sen jälkeen Hamiltonin kaverina McLarenilla. Isot paineet isoissa talleissa, kovien tallikaverien rinnalla. Pitkälti noiden kahden pestin  ansiosta Heikki on nyt tilanteessa jossa ajopaikkaa ei ole löytynyt. Liikaa paineita, liian vähän paineensietokykyä?

Emme saisi odottaa liikaa Heikiltä. Pitäisi muistaa, ettei hän ole ajanut kilpaa pitkään aikaan. Alkukierrosten kolarointi olisi sekä Lotus-tallin MM-taiston, että Heikin urasuunnitelmien kannalta pahin mahdollinen skenaario. Mutta muitakaan hyviä vaihtoehtoja ei ole. Siis sellaisia joissa Heikki voisi kruisailla puolivaloilla maineeseen ja kunniaan. Jos kisat aloittaa rauhallisesti kolareita varoen, tippuu alussa puolenkymmentä sijaa, jotka pitää taas kisassa ajaa kiinni, jotta olisi edes sillä sijalla mistä starttasi. Ja se sija ei Heikin tapauksessa riitä, valitettavasti.

Hänen täytyy osoittaa pystyvänsä olemaan nopea nimenomaan kisassa! Aika-ajossa hänen nopeutensa jo tiedetään. Voi olla että hän lyö aika-ajoissa jopa Grosjeanin. Mutta suorituskyky kisassa on aina ollut hänen akilleen kantapäänsä. Hänen uransa ei suinkaan loppunut yhden kierroksen suorituskykyyn, vaan kisamittaan. Lähtökohta, niin karulta kuin se kuulostaakin on, että jos lähdetään ruudusta 5-8, on maalissa oltava sijoilla 2-4. Näin pitkän kisatauon jälkeen. Kohtuutontako? Aivan varmasti kohtuutonta! Mutta Heikillä ei ole muuta mahdollisuutta, jos hän vielä aikoo havitella paikkaa jostain huipputallista ja nostaa uransa uuteen nousuun.

Nyt Heikin on tehtävä se kohautus, jota olemme odottaneet. On lunastettava kannukset, tapeltava tie tähtiin! Maailman nopein Heikki ei ole tarpeeksi. Hietamiehen ja Silvennoisen Heikit ei riitä mittariksi.

Vaihtoehto on ottaa säälipaikka Caterhamilta ja kruisailla jämäsijoituksilla uransa loppuun saakka.

Tilastohömppää

F1 monen muun urheilulajin lailla on täynnä tilastotietoa kuka on tehnyt mitäkin ja kuinka monta kertaa. Tilastoista ei pitäisi tehdä sen syvällisempiä johtopäätöksiä. Tilastoja pitää osata lukea oikein. En sano ”tulkita oikein” koska niitä ei pidä tulkita ollenkaan. Ne ovat sitä mitä niissä sanotaan, ja siinä kaikki.

Yleensä tilastoista innostuvat vain moottoriurheilutoimittajat, ja mitä varttuneempi ja kokeneempi toimittaja, sitä enemmän hän tykkää kaivella tilastotietoa milloin mistäkin asiasta. Mutta tilastoja arvostavat myös kuljettajat itse. Aina kun tarjoutuu mahdollisuus jonkun tilaston kohentamiseen, niin se tehdään. Vettel metsästää kilpailun nopeimpia kierroksia välillä isollakin riskillä, lisäksi paalupaikat ja tietysti voitot kiinnostavat häntä(kin) myös tilastomielessä. Vettel varmasti tiedostaa, että hänellä on mahdollisuus pistää Schumacherin urallaan tekemät – rikkomattomaksi moneen kertaan julistetut – tilastot uusiksi. Jokaisen niistä!

Tässä vaiheessa unohdetaan se tosiasia, että tilaston sisältämiä lukuja ei pitäisi ikinä vertailla toisiinsa, koska numerot ovat syntyneet erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Tuo tekee tavallaan turhaksi tilastoinnin ylipäätään, jos ja kun tilastoja ei ole järkeä käyttää mihinkään. Mutta se ei tunnu toimittajia eikä kuljettajia haittavan. Ilmeisesti luotetaan siihen, ettei ”tavallinen rahvas” osaa tarkastella tilastoja riittävän kriittisesti. Eli se mitä toimittaja tai kuljettaja itse koittaa tilaston takaa kertoa, on katsojalle ikäänkuin faktaa.

Yksi hölmöimpiä tilastoja on Alonson kypärässään julistama uralla kerättyjen MM-pisteiden määrä. Typerä yksinkertaisesti siksi, että Prost ja Senna ja monet muut ”vanhan liiton” kuljettajat ovat kisanneet ihan erilaisessa pistelaskusysteemissä. Silloin voitosta sai 10 pistettä ja 7. sijasta ei yhtään. Tuosta on ensin menty systeemiin jossa 10 parasta sai pisteitä, ja viimeisimpänä käänteenä systeemiin jossa voittaja saa 25 pistettä. Niinpä on ihan eri asia kerätä Prostin lukemat 768,5 pistettä nykyään kuin 80-90-luvulla. Tilastoissa toiseksi jäänyt Schumi on hänkin ajanut valtaosan urastaan ihan toisenlaisessa pistesysteemissä kuin Alonso. Schumin 1506 pistettä on aivan eri universumissa kuin Alonson 1571, vaikka Alonsokin on osan omista pisteistään kerännyt vanhojen pistelaskusjärjestelmien aikana. Puhumattakaan, että sellaiset nimet kuin Jenson Button ja Nico Rosberg ovat mm. meidän Mika Häkkistämme selvästi edellä, vaikka ovat valtaosan urastaan yltäneet hädintuskin kärkikymmenikköön.

Pitää vielä huomioida sekin, että 80- ja 90-luvulla ajan ajettiin 16 kilpailua vuodessa ja keskeytysten määrä oli huomattavasti isompi kuin nykyään. Kisamäärä kautta kohti alkoi kasvaa vasta vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä . Siihen nähden nykykuljettaja ajaa melkein puolitoista kautta samassa ajassa kuin 90-luvun kuljettaja koko kaudessa. Tottakai pisteitä, voittoja kaudessa, paalupaikkoja, ihan kaikkea kertyy enemmän kuin ennen!

Aiemmin paalupaikka osoitti kuljettajan nopeuden yhdellä kierroksella. Sekin systeemi rikottiin 2000-luvulla, kun aika-ajoja ei enää ajettu tyhjällä tankilla. Ei vanhakaan järjestelmä aukoton ollut, koska 80- ja 90-luvulla moni potentiaalinen huippukierros ja paalupaikka kaatui ruuhkaan radalla. Jossain vaiheessa systeemi olisi tilastoinnin kannalta ollut itse asiassa varsin loistava, kun aika-ajoja ajettiin yksi auto kerrallaan radalla. Yksi auto, yksi kierros, näytä mitä osaat! Kaikki ulkopuoliset muuttujat oli karsittu pois. Paitsi sään ja radan kunnon muutokset. No niin, se siitä sitten…

Nykyinen aika-ajosysteemi on kiinnostavuudessaan hyvä, mutta muuttujia on enemmän kuin siihen aikaan jolloin ajettiin yksinään. Näiden systeemien välissä sekoiltiin monta vuotta vaikka mitä, kun aika-ajo haki muotoaan. Joka tapauksessa esimerkiksi Kimi Räikköjen aika-ajotilastot kärsivät siitä, että hänen uransa osui juuri ajanjaksoon jolloin aika-ajolla ei ollut juurikaan merkitystä kisatuloksen kannalta. Samaan aikaan hän taas hyötyi toisesta tilastosta, eli siitä kuinka monta ohitusta hän radalla teki. Kun hän starttasi raskaalla, mutta suorituskyvyltään huippunopealla autolla kärjen takaa, hän sai paljon ”ilmaisia” ohituksia tilastoihinsa, aivan kuten samoissa osakilpailuissa hänen edestään paaluja napanneet kuljettajat ”ilmaisia” paalumerkintöjä.

Kun Kimi ”ryösti” Intiassa nopeimman kierroksen nimiinsä kilpailun viimeisellä kierroksella, osoitti se nopeimpien kisakierrostenkin tilaston jälleen merkityksettömäksi. Vaikka Kimi tiedetään nopeaksi kuljettajaksi kisassa, niin asialla on myös toinen puoli. Jos johtaa kisaa puolella minuutilla, ja voi kontrolloida kisaa suunnilleen lähtökiihdytyksestä alkaen suvereenisti, kuten Vettel on tälläkin kaudella usein tehnyt, ei ole mitään järkeä ajaa nopeimpia kierroksia ja riskeerata voittoaan  mahdolliseen ulosajoon tai tekniseen ongelmaan. Siltikään tuskin kenellekään on epäselvää, että Red Bull on täysin ylivoimainen auto tällä hetkellä. Kimin nopein kierros; pelkkä numero.

Tilastot eivät siis kerro mitään kuljettajan vahvuudesta. Kun tilastoja luetaan oikein, niissä sanotaan vain, että ”Alonsolla on tuon verran pisteitä” tai ”Vettelillä tuon verran voittoja”. Tilasto ei sisällä mitään varausta ja vihjettä heidän nopeudestaan tai tasaisuudestaan kuljettajana. Tilasto pitää ymmärtää tilastona; numerona joka ei tarkoita mitään muuta, kuin sitä yksinkertaista asiaa mitä kyseinen numero matematiikassa tarkoittaa! Jos ”voittoja on sata”, niin voittoja on sata. Kuljettaja ei välttämättä ole sen parempi kuin toinen kuljettaja, jolla voittoja on kaksikymmentä. Mutta voittoja ensin mainitulla on enemmän kuin toisella. That’s it!

Termi tilastoharha on jo itsessään absurdi käsite. Eihän tilasto valehtele koskaan. Se esittää numeroita jotka ovat faktaa. Sen sijaan jos tilastoa lähdetään tulkitsemaan, se johtaa harhaan. Aina.

Kimi Ferrarille

Kimin siirtohan ei ole enää mikään uutinen, mutta muutama sana tästä kuviosta kuitenkin.

Aiemmin veikkasin, ettei Kimi mene Red Bullille. Se osui oikeaan, ja perustelutkin olivat tallin puolelta ihan samansuuntaisia mitä olin itse ajatellut. Veikkasin myös sitä, ettei Kimi mene Ferrarille koska Alonso ei häntä halua. Veikkailin että Massan tallikaveriksi ehkä, mutta ei Alonson. Se arvaus meni pieleen, vaikka edelleenkin väitän että teoriani perustui järkevästi perusteltuun faktaan, jonka selitin aiemmassa kirjoituksessani. Nykyisen kaltaisena toteutuessaan Kimin siirrossa ei ole mitään järkeä. Jos kyse on pelkästään Montezemolon näpäytyksestä Ferraria arvostelleelle Alonsolle, niin on aika kallis näpäytys näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.

Jos joku ymmärsi em. blogikirjoitukseni viestin niin, että pidän itsestään selvänä että Kimi tulee lyömään Alonson, niin tarkennettakoon että niin en ole kirjoittanut. Se ettei Alonso halua mittauttaa nopeuttaan huippukuskia vastaan, ei automaattisesti tarkoita että hän olisi umpisurkea kuljettaja. Ehkä hän  itse pelkää sitä, varsinkin kun niin jo kerran aiemmin Trullin kanssa kävi. Ja toisen kerran keltanokka-Hamiltonin kanssa.

Fakta kuitenkin on, että parin viime vuoden aikana hän on luultavasti ollut paras kuljettaja koko sarjassa! Tunnustan, etten tykkää Alonsosta henkilönä yhtään, mutta hänen viimeaikaista nopeuttaan ja kykyä taistella kisatilanteissa agressiivisesti ja menestyksellisesti (mielestäni mm. Kimiä paremmin) en voi kiistää. On aina olemassa se mahdollisuus, että Alonso osoittautuu keskikastin kuljettajaksi, mutta mielestäni se mahdollisuus on häviävän pieni. (Ärsyttävää tunnustaa tuo!) Luulen että moni sinivalkoisilla laseilla katseleva ”asiantuntija” tulee vielä yllättymään kun Alonso-Räikkönen-parivaljakko alkaa mitellä toisiaan vastaan radalla. Super-asiantuntijamme Mika Salo hänkin ennusti, että Kimi tulee nujertamaan Alonson. Toivottavasti hänellä ei ole kauheasti vedonlyönnissä rahaa kiinni väitteensä puolesta.

Mitä ensi kaudella sitten tapahtuu? Ensinnäkin, Alonso on jo ”etelänmaalaisuutensa” takia tallille mieluinen henkilö. Hän saa tallin puolelleen jo kulttuurisista syitä, puhumattakaan luonteestaan jolla hän kietoo pääasiassa italialaisen tallihenkilöstön pikkusormensa ympäri. Olen sen verran ollut italialaisten kanssa tekemisissä (ihan toisella alalla tosin) että he ajattelevat tunteella, eivät järjellä. Alonso tulee saamaan paremman auton ja paremman kohtelun tallin sisällä kuin Kimi, halusimme tai emme. Sitäpaitsi uskon että Alonson sopimuskin sen sanelee.

Ferrarille tämä asetelma ei ehkä ole uhka, koska he tietävät Kimin vahvuudet ja heikkoudet. Kimi tulee suurella todennäköisyydellä ottamaan aika-ajossa turpaan Alonsolta, ja vaikka kisavauhti olisikin hitusen Alonsoa nopeampaa, niin samanlaista valovuoden eroa kuin Grosjeanin kanssa ei tulla näkemään. Siksi ohittaminen radalla on samanlaisilla autoilla käytännössä mahdotonta. Niinpä sellaista tilannetta, jossa Alonso joutuisi antamaan tietä nopeammalle Kimille, ei todennäköisesti tule eteen. Eli: Alonson sopimuksessa olevia ykköskuskin aseman turvaavia pykäliä (jotka olivat siinä jo ennen Kimin tuloa talliin) ei käytännössä tarvitse käyttää. Talli tietää sen, ja voi siksi luvata Kimille tasavertaisen kohtelun tallissa.

Silti Alonso-Kimi kuljettajapari tulee olemaan tuloksellisesti ehkä jopa F1-historian kovin, jos Ferrari saa palikat kohdalleen ensi kauden autossaan. Kaikki riippuu autosta. Jos auto kulkee voitosta voittoon, voi olla että Alonson tarve politikoida ei tule esiin, koska paineita ei muodostu. Mutta huonommalla autolla ja satunnaisemmin saavutettujen voittojen tapauksessa tilanne voi kärjistyä pahemmin. Niissä tilanteissa Kimi tulee olemaan häviäjä, koska ei osaa tarpeeksi voimakkaasti vaatia itselleen etuja. Siinä Alonso taas on ”numero uno”.

Talli joutuu joka tapauksessa tekemään valinnan jommankumman kuljettajan suosimisesta. Harva on tullut edes ajatelleeksi, että parivaljakon ajotyylit ovat tyystin erilaiset! Kumman ajotyylin mukaan auto rakennetaan? Sen kuljettajan joka ajaa tallissa tänä vuonna ja pääsee esittämään ensi kauden autosta omia toiveitaan, vai sen jonka nykyisestä ajotyylistä ei tiedetä juuri mitään. Miettikää!

Kaikkien näiden faktojen jälkeen haluan edelleen kyseenalaistaa Kimin päätöksen järkevyyden. Ainoa järkevä selitys Kimin siirrolle on, ettei hän välitä vaikka saisikin Alonsolta turpaan. Ehkä hän kerää vain taloudellista turvaa eläkepäivilleen, vaikkei sitä suoraan tunnustakaan. Tai sitten se toinen vaihtoehto, että Alonso alkaa pelätä ja lähteekin ennen 2014 kauden alkua Ferrarilta sapattivapaalle, McLarenille, tai jotain… Jotenkin en vieläkään usko että näemme nuo veijarit punaisissa autoissa samaan aikaan. Mutta siitä saamme varmistuksen viimeistään 2014 avauskilpailussa.

Kimin tallipaikka

Suunnilleen päivälleen kaksi kuukautta sitten julistin ettei Kimin ole järkeä mennä Red Bullille eikä Red Bullin ole järkeä ottaa Kimiä. Nyt se sitten varmistui; Red Bull valitsi sen järkevämmän vaihtoehdon. Edelleenkin ihmettelen miksi niin sanotut ”F1-asiantuntijat” halusivat viimeiseen asti uskoa Kimin Red Bull-siirtoon. Mutta mitäs nyt sitten? Alkuperäinen skanaario että Kimi jatkaa Lotuksella on edelleen se mihin vahvimmin uskon. Lieneekö pessimismiä vai realismia, etten oikein usko Kimin Ferrari-siirtoon. Siihen ei näyttäisi olevan mitään järkeviä syitä, paitsi ehkä eräs Santander.

Fernando Alonso ei halua Kimiä tallikaverikseen, koska hän ei ole ikinä halunnut mittauttaa omaa nopeuttaan tasavertaisesti kohdeltuna kenenkään potentiaalisesti nopean kuljettajan kanssa. Yhden kerran näin taisi käydä ihan vahingossa. Kurkataanpa vuoteen 2004. Jarno Trulli osoittautui kauden puoliväliin mennessä Alonsoa nopeammaksi ollen MM-pisteissä espanjalaista edellä. Tässä vaiheessa Trullin suorituskyky notkahti alaspäin ja tallin sisältä alkoi kuulua kritiikkiä hänen ajostaan. Pari kuukautta myöhemmin Trulli korvattiin kesken kauden Jaques Villeneuvella, vedoten Trullin huonoihin suorituksiin. Trulli syytti tallia Alonson suosimisesta, muttei pystynyt todistamaan asiaa, eikä mediakaan häntä uskonut. Olihan hän tavallaan kakkosluokan kuljettajan maineessa Alonsoon verrattuna.

Todellisuudessa, jos unohdetaan muutama keskeytys jotka tasoittivat pistepuntteja, kuljettajien tuloksissa ei ollut paljoakaan eroa vielä siinä vaiheessa kautta, jolloin päätös potkuista syntyi. Mielestäni kyse oli selkeästi poliittisesta ajojahdista. Trulli savustettiin ulos tallista. Hän oli liian nopea, eikä Alonson vahvasti nousujohteiselle uralle haluttu kolhuja. Oviedon miehen manageri Flavio Briatore – joka toimi myös Renaultin tallipäällikkönä – järjesti asiat niin, ettei Trullin auto enää kulkenut entiseen malliin, saaden näennäisesti pätevän aiheen kritiikkiin. Aivan samoin toimittiin Ferrarilla vuonna 2008-2009 Kimin kohdalla, jotta talli saisi julkisuudessa hyvältä näyttävän syyn korvata Kimi Alonsolla. Ja jälleen Alonson nimi tulee esiin Renaultin ns. crashgate:ssa vuonna 2008, kun Nelson Piquet Jr. törmäsi tahallaan seinään mahdollistaakseen tallikaverilleen osakilpailuvoiton.

Tuorein esimerkki on yllättävä tason heikkeneminen Felipe Massan suorituskyvyssä sen jälkeen, kun Alonso tuli talliin. Ja kuitenkaan Felipeä ei korvata, vaikka noilla suorituksilla missä tahansa muussa tallissa olisi mono jo heilahtanut. Nykyinen Massa sopii täydellisesti Alonsolle: Nöyrän Massan rinnalla Alonson on helppo loistaa! Niin kauan kun Massasta on hyötyä myös Santanderille Etelä-Amerikan markkinoilla, niin Ferrari ja Alonso haluavat pitää Felipen tallissa. Siellä missä politikoidaan, on ”sattumalta” aina läsnä Fernando Alonso. Kukaan ei tiedä kuinka nopea Alonso oikeasti on, eikä sitä selvästikään uskalleta koskaan paljastaa. Jos Kimi menisi Ferrarille, olen satavarma että Alonso lähtisi sieltä jollain tekosyyllä ”pakoon”.

Enkä muutenkaan usko, että Kimi haluaa Alonson kaltaista politikoijaa tallikaverikseen. Jos joku Ferrarikuvio ylipäätään on mahdollinen, niin se että Santander kantaa rahat ja Alonson Lotukselle, ja Massa ja Kimi palaavat tallikavereiksi Ferrarille. Siinä tapauksessa Alonson lähtö olisi kuitenkin vakava signaali Ferrarin iskukyvyn uhkaavasta heikkenemisestä ensi vuonna. Alonso tuskin lähtisi potentiaalisesta voittajatallista! Ferrari ei ole ikinä viihtynyt turbotekniikan parissa. Siellä on uskottu enemmänkin kuutiosentteihin voiman tuotossa. Voi oikeasti olla, että Alonso tietää jotain, minkä vuoksi hän älyää lähteä tallista kun vielä ehtii – säilyttäen yhä sädekehänsä huippuluokan autonkehittäjänä ja kuljettajana. Jos Alonso siirtyisi ”altavastaajana mestaruustaistossa aina ja ikuisesti olevalle Lotukselle”, se olisi vielä vahvempi negatiivinen signaali Ferraria vastaan ja Lotuksen puolesta. Voi itse asiassa olla, että Kimin kannattaisi pysyä mahdollisimman kaukana Ferrarista, jos haluaa taistella mestaruudesta. Kun asiaa kääntelee ja vääntelee eri näkökulmista, niin Kimin Ferrarikuvio ei vaikuta erityisen järkevältä.

Se, minkälaisen lähdön Räikkönen viimeksi sai Ferrarilta, ei mielestäni ole kuin pieni nyanssi Kimin motiiveja spekuloidessamme. Kimi on ammattilainen, eikä Ferrarilla tallina tai sen henkilökunnalla ollut missään vaiheessa mitään Kimiä vastaan. Raha ratkaisi, ja Kimi ymmärsi mistä oli kyse. Asiaahan on jälkeenpäin tongittu, ja on selvinnyt miten syvällä ja kuinka aikaisessa vaiheessa Kimin Ferrari-uralla hänen ura punaisessa leirissä oli tavallaan jo sinetöity. F1Bias.com-webbisivusto kirjoitti aiheesta varsin syväluotaavan artikkelin vähän yli vuosi sitten. Vaikka tarina paljastaa monia erittäin rumia Kimin vastaisia toimia ja liittoumia, niiden motiivina oli vain Santanderin raha, ei pahantahtoisuus Kimiä kohtaan. Olen varma että ammattimiehenä Kimi Räikkönen jos kuka nykykuskeista ymmärtää sen, eikä kanna kaunaa Ferrarille. Siksi en pidä Kimin potkuja Ferrarilta minkään asteisena esteenä Kimin Ferrari-uran jatkolle. Ne todennäköisemmät syyt luettelin jo aiemmin.

Kimin Red Bull-siirto

Tämä kirjoitus on alunperin julkaisu 2.7 ja siirretty pienten muokkausten jälkeen omaksi julkaisuksi, jotta pysytään suunnilleen yksi aihe per julkaisu-periaatteessa. Näin palsta pysyy helpommin seurattavana.

Ihmettelen kuinka itsestäänselvänä pidetään, että Kimi menee Red Bullille. Tallin näkökulmasta katsottuna Kimissä ei ole tulevaisuutta! Hän eläköityy viimeistään muutaman vuoden päästä. Sen sijaan Ricciardossa olisi tulevaisuutta. Tallin näkökulmasta katsottuna Kimi olisi pelkästään turha kilpailija tallin ykköstähdelle Vettelille. Turha pakan sekoittaja. Talli ei hyötyisi Kimistä muuta kuin sen, että Kimi toisi Webberiä varmemmin tallille pisteitä. Mutta kannattaako tallin sisäistä tasapainoa sekoittaa muutaman MM-pisteen vuoksi? Ricciardolle olisi etua oppia ajamista Vettelin varjossa, ja siitä olisi hyötyä myös tallin tulevaisuudelle, koska jossain vaiheessa Vettel siirtyy Ferrarille. Kaikki suuret kuljettajat tekevät sen jossain vaiheessa uraa, koska… Ferrari on Ferrari. Silloin Red Bullilla olisi ehkä seuraava mestarikandidaatti jo valmiina astumaan Vettelin saappaisiin. Ja ennen sitä hetkeä talli olisi säästänyt lähes sata miljoonaa euroa palkkakuluissa. Ja jos senkin rahan voi käyttää auton kehittämiseen niin…

Entäpä Kimin näkökulma? Kimi ei olisi Red Bullilla ykköskuljettaja. Kohtelu ei olisi sen parempaa kuin Webberinkään kohdalla. Kimin aika-ajovauhti olisi ainakin alkuvaiheessa luultavasti hitaampaa kuin Webberin nykyvauhti, koska talli ja auto ovat tutut Webberille. Vettelille nyky-Kimi tulee joka tapauksessa häviämään aika-ajonopeudessa aina, joten Kimi lähtisi joka kerran huonommista asetelmista kilpailuun kuin Vettel. Ohi ei pääsisi, tai vaikka vauhdin puolesta pääsisikin, niin ohittaa ei saisi. Lotuksen omistaja Lopez on ihan oikeassa kommentoidessaan, ”ettei Kimi ole mikään kakkoskuski” viitaten siihen, ettei Red Bullilla ole tarjolla kuin kakkoskuskin paikka.

Kimin mahdollisuudet osakilpailuvoittoihin olisivat – niin hassulta kuin se kuulostaakin – tavallaan jopa huonommat kuin Lotuksella ajaessaan: Lotus voi rakentaa auton, joka ainakin jollain radalla, jossain vaiheessa kautta, on nopeampi kuin Red Bull. Esimerkiksi sopisi äskeinen Saksan GP, jos kisa olisi ollut edes muutaman kierroksen pidempi. Lotuksella Kimi voi ainakin ajoittain voittaa kisoja – ja Vettelin. Mestaruutta Kimi ei voi Lotuksella koskaan saavuttaa, jos ollaan realisteja, mutta ei se onnistuisi sen paremmin Vettelin varjossa Red Bullillakaan! Red Bullilla Kimi voittaisi kisoja vain Vettelin keskeyttäessä. Normaalioloissa paras mahdollinen sijoitus olisi toinen. Yritän sanoa, että Vetteliä vastaan taistelussa hänellä on pitkässä juoksussa paremmat mahdollisuudet Lotuksella ajaessaan. Tiedän että se kuulostaa hassulta, mutta niin se vaan on, kun asiaa miettii loogisesti.

Muita talleja vastaan tilanne on tietysti erilainen. Red Bull on paras auto luultavasti myös ensi vuonna, taistellen voitoista ja mestaruudesta. Eli jos Kimi taistelee Lotuksella koko kauden perspektiivillä realistisesti keskimäärin sijoista 3-8, niin Red Bullilla kamppailu käytäisi sijoista 2-3. Mutta eihän Kimiä kiinnosta sijat 2-3, vaan voitto! Hänen täytyy olla tallinsa numero yksi, jotta voi ja saa voittaa. Lotuksella se on mahdollista, Red Bullilla ei ikinä.

En näe mitään sellaista skenaariota jossa Kimin Red Bull-siirto olisi sekä Kimille, että Red Bullille yksiselitteisen edullinen. Suomalaiskatsojien kannalta olisi tietysti mukavaa, että Kimi olisi nykyistä varmemmin kärkikamppailussa mukana – huolimatta siitä että todellinen voittotaistelu olisi optinen harha. Mutta katsojien mielipiteet eivät ole ennenkään Kimiä tai tallia kiinnostaneet. Jos veikata pitää, niin jotenkin luulen että Kimi jatkaa Lotuksella myös ensi kaudella. Ellei Grosjeanin viivyttely Kimin ohi päästämisessä Saksan GP:ssä, tai Lotuksen tallipäällikön ristiriitainen rooli Grosjeanin managerina vaikuta Kimin päätökseen. Mutta sekään ei sano, että Red Bull valitsisi Kimin! Ricciardo on todellinen vaihtoehto. Entä Vergne? jotenkin en usko häneen, en tiedä miksi.

Tapaus Romain Grosjean

Ennen kauden alkua povasin Grojeanista Kimille kovaa vastusta. Hänen nopeutensa tiedetään, ja oletukseni oli, että jos hän saa vähän järkeä päähänsä niin tulostakin alkaa syntyä. Toistaiseksi olen ollut veikkauksessani väärässä. Silti on ikävä kyllä sanottava, ettei Kimi ole enää McLaren-vuosiensa vauhdissa yhdellä kierroksella, ja Grosjean taas on silmittömän nopea kun kaikki sattuu kohdalleen. Toisin sanoen, Lotuksen tämän kauden toiveet paalupaikasta lepäävät Grosjeanin harteilla.

Tästä päästiinkin aasinsillalla siihen mitä (Suomen) media niin kovasti rummuttaa, Mika Salo etunenässä, että Grosjeanille pitäisi antaa potkut. Aika pahasti sanottu potentiaalisesta paalupaikkakuskista, joka voisi paalulle ajaessaan pedata Kimille osakilpailuvoittoja toisensa perään. Sopivalla taktikoinnilla Grosjean voisi pitää letkan kasassa ja kun muut menevät varikolle, saisi Kimi ajettua itsensä kärkeen. Tai jotain! Pointti on, että Grosjeanin aika-ajovauhtia pitäisi käyttää hyväksi sen sijaan, että hänen itsetuntonsa romutetaan kritiikillä ja ulkoa tulevilla paineilla. Veikkaan että niitä paineita tulee ihan tarpeeksi oman pääkopan sisältäkin.

Grosjeanille kenkää? Mutta kuka tilalle? Vapailla markkinoilla ei ole muuta yhtä nopeaa yhden kierroksen miestä, kuin ehkä meidän Heikki. Ja hänen kisavauhtinsa ei ole edes Grosjeanin luokkaa, se on nähty jo niin monta kertaa, että tuo hurskastelu voitaisi lopettaa. Hävisihän hän vauhdissa Petroville, joka oli liian hidas Renaultille ja liian hidas Caterhamille. Heikki voitti kisavauhdissa hädintuskin Trullin joka sentään oli kuuluisa siitä trullijunastaan, jonka hitaudellaan aina keräsi taakseen. Tiedän että Maikkarin F1-tiimi haluaa vierittää paineita Lotuksen suuntaan siinä toivossa että Heikki saisi sieltä paikan, mutta eihän Lotuksen tallipäällikkö sentään tyhmä ole! Unohdetaan siis Heikki.

Muita vaihtoehtoja Lotuksella ei pahemmin ole! Sen oma testikuljettaja on 4 vuotta GP2-sarjassa ajanut Jerome d’Ambrosio. No…tuo oikeastaan kertookin kaiken oleellisen Belgialaisesta. Siitä tulikin mieleeni, että mistähän johtuu, ettei Gp2:sta ole pitkään aikaan tullut ketään oikeasti hyvää F1-kuljettajaa? Syy lienee raha. Kun sarjan ajaminen on niin kallista, niin siellä pärjätään enemmänkin kokemuksen, kuin lahjakkuuden avulla. Hyvillä kuljettajilla ei välttämättä ole rahaa ajaa sarjassa lainkaan. Heikommat pärjäävät siten, että ajavat tilaisuuttaan odottaen luokassa 3-5 vuotta, saaden tavallaan työvoiton kokemattomista, mutta kenties lahjakkaamista kilpakumppaneistaan. Gp2 on menettämässä statuksen korkeatasoisena sarjana, ja FIA:n pitäisi tehdä tälle asialle jotain.

Vai mitä sanotte siitä, että puolet sarjan voittajista ei ole ikinä vakiinnuttanut paikkaansa Formula 1:ssa. Timo Glock, Giorgio Pantano, Davide Valsecci, Nico Hulkenberg, Romain Grosjean, Pastor Maldonado. Maldonado ajoi Gp2-luokassa 4 vuotta ennen mestaruuttaan, kilpakumppaneinaan sellaisia ”suuruuksia” kuin Zuber, Pantano, d’Ambrosio… Ihan syystäkin häntä syytetään maksukuskiksi. Grosjeanille ollaan antamassa potkuja, Hulkenberg pakotettiin välivuodelle, Valsecci ajoi Gp2-sarjassa 5 vuotta ilman mainittavaa menestystä ja sai ilmeisesti armosta varakuskin paikan jämätalleissa kun voitti mestaruuden vielä lahjattomampien kilpatovereidensa edestä. Ja lisätään listaan vielä meidän oma Heikki, joka kuitenkin ”melkein” voitti sarjan vuonna 2005 ja on nyt ilman työtä. Sanoisin, että ainoastaan sarjan kahtena ensimmäisenä vuotena 2005-2006 sarja koulutti aidosti F1-tasoisia kuljettajia (Rosberg ja Hamilton). Sen jälkeen tuli Glock ja loppu on ollutkin pelkkää alamäkeä, ehkä Hulkenberg, Grosjean ja Perez  jonkinlaisena valonpilkahduksena siinä välissä.

On tietysti totta että Grosjeanin tuomia pisteitä tarvittaisi Lotuksella, mutta Romain voi auttaa tallia muutenkin kuin omilla kisasijoituksillaan, esim juurikin olemalla aika-ajossa hyvä. Lotuksen auto näyttää olevan tehty Kimin käteen sopivaksi, mikä osaltaan hankaloittaa Grosjeanin työtä. Tämä unohdetaan liian herkästi. Kun Kimi ajoi Ferrarilla ja hävisi jatkuvasti Massalle aika-ajoissa ja jopa kisoissa, ei Maikkari ollut silloin antamassa Kimille potkuja. Nyt Grosjean on hidas ja epäluotettava ehkäpä ihan samasta syystä, mutta Maikkarin korppikotkat ovat heti kimpussa! Kimin kannalta on tietysti hyvä, ettei autosta tehdä kompromissia, vaan panostetaan kaikki Kimiin. Hän on kohtelunsa ansainnut, omalla ajamisellaan. Voi ajatella niinkin että nyt talli saa parikymmentä pistettä per kisa. Kimi tuo niistä 15 ja Grosjean 5. Kompromissiautolla, joka kenties sopisi paremmin Romainille mutta huonommin Kimille tallin pistesaalis ei välttämättä olisi yhtään isompi, Kimi esimerkiksi sijalla 6 ja Grosjean 7. Ero olisi siinä että mestaruustaistelu menetettäisi! Asia ei aina ole niin yksinkertainen mitä (yksinkertainen) Maikkarin formulatiimi antaa ymmärtää. Annetaan Grosjeanin vielä yrittää.

Esimerkki rallipuolelta: Olisi kiva tietää miten innokkaasti ulkomailla vaaditaan J-M Latvalalle potkuja. Hänhän on kuin Grosjeanin kopio; ajaa parhaimmillaan nopeammin kuin kukaan muu sarjassa, ranskalaisveljet mukaanlukien, mutta höheltää ja sählää ja maaliintulo on yleensä aina korkeintaan hiuskarvan varassa. Häntä ei voi enää edes sanoa nuoreksi ja kokemattomaksi. Esimerkiksi Ogier on saman ikäinen mutta kokemattomampi. Ogierhan ei alkujaan ollut edes moottoriurheilija, vaan aloitti moottoriurheilun vasta aikuisiän kynnyksellä vähän kuin vahingossa osallistuttuaan Ranskassa jonkinlaiseen ”talent-showhun” jonka johdosta sai paikan (ja rahoituksen?) Ranskan kansalliseen rallisarjaan. Tuossa vaiheessa Latvala oli tahkonnut kotimaan karting-ratoja ja rallipolkuja jo vuosikausia. Silti Ogier on varmempi ja useimmiten nopeampi kuin Latvala, mutta jostain syystä Latvala saa vuodesta toiseen jatkaa rallissa. Mutta vaatiiko Tomi Tuominen Latvalalle julkisesti potkuja Maikkarin rallilähetyksissä? Toivoisin joskus tasapuolisuutta, eikä aina pelkkää sinivalkoista näkökulmaa asioihin.