Kumista politiikkaa

Rengaspuheet eivät näytä laantuvan. F1 alkaa ikävästi muistuttaa taas sitä poliittisen kieroilun ja oman edun tavoittelun ilmapiiriä, mistä saatiin olla vapaita ”peräti” muutama vuosi. Tietyt vanhat suuret tekijät eivät pärjää ja uudet kukkopojat ovat ilmestyneet pelikentälle isojen valtataistelua sotkemaan. Puhun nyt Red Bullista ja Lotuksesta. Peruskuvio on tässä: Pirelliä käskettiin tallien ja FIA:n yhteisestä päätöksestä tehdä tietynlaiset renkaat tälle kaudelle. Se teki mitä pyydettiin. Jokaisella tallilla oli täysin samat mahdollisuudet rakentaa auto, joka toimisi nimenomaan näillä uusilla renkailla optimaalisesti. Vain Lotus ja pari keskikastin tallia onnistuivat siinä täydellisesti.

Nyt renkaita ollaan muuttamassa kesken kauden, mikä muuttaa peruuttamattomasti tallien voimasuhteita, ja yllätys yllätys Red Bullin, Mercedeksen ja McLarenin eduksi. Jos vielä sarjan isopomo Ferrari kokisi samanlaisia vaikeuksia renkaiden kanssa, sääntö olisi muutettu jo aikoja sitten. Onneksi Ferrari toimii nykyrenkailla kohtuullisesti, verrattuna ehkä kaikkiin muihin paitsi Lotukseen. Fernando Alonsohan on aina ollut aktiivinen politikoimaan. Siksi onkin hassua että ”jostain syystä” hän on ollut nykytilanteesta ihan hiljaa. Miksiköhän? No tietysti siksi, että vain Red Bull on Alonson mestaruudelle todellinen uhka. Näin he tuntuvat edelleenkin ajattelevan, ja Barcelonan kisa antoi viitteitä siitä, että he saattavat hyvinkin olla oikeassa. Ferrari tuskin haluaa rengasmuutoksia – ainakaan niin merkittäviä, että Vettel tulee mestaruustaistossa Alonson rinnalle ja ohi.

Tässä on vielä sellainenkin sivujuonne, että Mercedes voi hyvän aika-ajovauhtinsa ansiosta rengassääntöjen muututtua tunkea kärkitaisteluun mukaan myös kisoissa. Ehkä Ferrari haluaa että renkaita muutetaan, mutta vain sen verran että nykyisin kärjestä starttaava Mercedes putoaa Punaisten taakse, mutta Red Bullien eteen? Ferrarin kannalta tilannetta helpottaa sekin, että Renaultin moottorilla ei ole yleensä saavutettu kovin hyviä suoranopeuksia, ja Neweyn autoille toisen takana ajaminen tuntuu olevan poikkeuksellisen fataalia. Se nähtiin jo Häkkisen McLaren-aikoina. Toisin sanoen ohittaminen on Red Bullille vaikeaa. Niinpä skenaario menee niin, että mitä enemmän autoja saadaan Ferrarin ja Red Bullin väliin, sitä helpompaa Ferrarin elämä on – DRS:sta huolimatta. Tavallaan Ferrari voi jopa toivoa, ettei Lotus putoa kärjestä pois, koska he tietävät (luulevat) voittavansa Lotuksen millä rengassäännöllä tahansa ja Lotuksen pisteet ovat yleensä Vetteliltä pois.

Miten tilanne ”käyttökelvottoman huonoista renkaista” poikkeaa mistä tahansa muusta kaudesta? Ei mitenkään! Aina joku talli on onnistunut muita paremmin auton rakentamisessa ja kehittämisessä – huolimatta siitä onko sääntöjä kausien välillä muutettu tai ei –  ja useimmiten voittanut mestaruuden. Kaikki muistavat Brawnin ylivoiman muutaman vuoden takaa. Silloinkin sääntöä muutettiin kesken kauden suurten tallien painostuksesta. Suuret tallit olivat olleet turhan konservatiivisia – suomeksi sanottuna tyhmiä – eivätkä tajunneet käyttää sääntöjen mahdollistamia pykäliä hyväkseen. Yleensä tyhmyydestä sakotetaan, mutta silloin tyhmyydestä palkittiin ja viisaudesta sakotettiin. Brawnin autolta vietiin väkivalloin kesken kauden kaikkein terävin syömähammas, mutta onneksi se tehtiin liian myöhään ja mestaruus oli jo käytännössä varmistunut. Nyt on ihan sama tilanne. Lotusta ollaan rankaisemassa hyvin tehdystä työstä, ja se on mielestäni huutava vääryys! Ei Lotus vahingossa ole hellä renkaille, se on suunniteltu sellaiseksi. Eikä Red Bull vahingossa toimi nykyrenkailla huonosti. Se suunniteltu huonosti.

Miksi renkaista puhutaan koko ajan? Rengas on F1-auton (ja minkä tahansa auton) tärkein osa. Vain ja ainoastaan rengas mahdollistaa sen että auton ja radan välissä on kitkaa jonka avulla auto kulkee rataa pitkin. On siis äärimmäistä viisautta suunnitella auto sellaiseksi, että se käyttää käytettävissä olevan kitkan hyväkseen maksimaalisella tavalla. Tätä viisautta on nähtävästi ollut vain Lotuksella. Hallitseva mestari Vettel ja Red Bull-tallin johtoporras ovat tietenkin tyytymättömiä siihen, ettei oma auto toimi. Kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, ettei Red Bull:ia edes saada toimimaan; kehitys-/säätövaraa ei yksinkertaisesti ole, joten ilmeisesti koko auto pitäisi suunnitella uudelleen. Ei Red Bull muuten niin suureen ääneen valittaisi aiheesta. Siellä on kriisi päällä!

Red Bullin ja muutaman muun sääntökriitikon kommentit ovat olleet mielenkiintoista luettavaa. ”Tällä ei ole enää mitään tekemistä kilpa-autoilun kanssa. Tämä on kilpailu renkaiden hallinnasta. Todellinen autokilpailu näyttää erilaiselta. Nykyisissä olosuhteissa emme pysty saamaan parasta irti autostamme emmekä kuljettajistamme”, kommentoi Red Bullin pääomistaja Dietrich Mateschitz. Mikähän Red Bullin mielestä on todellista autokilpailua? Se että rakennetaan auto, joka toimii vain yksin kärjessä ajettaessa, jolloin se dominoi sarjaa vuodesta toiseen miten tahtoo? Minun mielestäni todellisessa autokilpailussa ohitellaan. Kuten aiemmin kommentoin, Neweyn autoilla on aina ollut vaikea ohittaa, ja pärjääminen on perustunut kärjestä starttaamiseen ja kärjessä ajamiseen. Eikä siinä ole mitään pahaa, paras voittakoon ja Newey on nero tekemään ylivoimaisesti voittavia autoja(*). Mutta kommentti on outo siksi, ettei se yksinkertaisesti sovi Red Bullin autolle.  Eikös renkaiden säästäminen sitäpaitsi nimenomaan ole sitä todellista kilpa-ajoa? Rengashan on auton tärkein osa, joten sen  merkityksen pitääkin olla suuri! Jo 70-luvulla ajettiin osa kilpailusta löysemmin, jotta voitaisi lopussa hyökätä parempikuntoisilla renkailla. Ajamisessa oli kyse paitsi nopeudesta myös taktisesta ymmärryksestä. Minä sanoisin suorastaan, että renkaiden säästäminen on sitä kaikkein aidointa kilpa-ajamista! Muut tallit voisivat yhtä hyvin kritisoida aerodynamiikkasääntöjä: Että pitäisi kieltää sellaiset autot, jotka ovat mutkissa niin nopeita, että pääsevät aika-ajossa paalupaikalle ja sieltä suvereeniin voittoon. Perusteluksi kävisi vaikkapa että ”ohitukset on aina ennenkin tehty suoralla, ja vain hyvä suoravauhti on todellista formula-ykköstä. Hyvä mutkavauhti pitää kieltää säännöissä”.

Kaikkein naurettavinta Red Bullin valituksesta tekee se, että nimenomaan he eivät mestaruusvuosinaankaan ole pystyneet ajamaan täysillä lähdöstä maaliin. Neweyn autot on suunniteltu niin äärimmäisiksi, että riittävän eron saavutettuaan Vettel on voinut höllätä ja kruisailla maaliin – jotta auto on ylipäätään kestänyt kasassa maaliin saakka! Ja nyt sama talli puhuu siitä kuinka ei voi ajaa täysillä. Hah! Maikkarin Timo Pulkkinen kiteytti asian hyvin: F1-auto kulkisi tarpeeksi pitkällä suoralla varmasti kuuttasataa, mutta nyt se kulkee vain puolet siitä. On tehty sääntö että radassa on mutkia, mikä estää täysillä ajamisen! Eikös se ole ihan tyhmää? Eikös kisassa nimenomaan ole kyse siitä, että ajetaan koko kisamatka lähdöstä maaliin ja kuka ajaa sen nopeiten, on voittaja? Jos Red Bullilla ei pysty ajamaan täysillä kuin yhden nopean kierroksen, niin se ei riitä! Eikä se ole kenenkään muun syytä ole kuin Red Bullin itsensä.

Enemmän järkeä, vähemmän politiikkaa
Kuten jo vanhan Varikko.orgin aikaan vuosia sitten ehdotin, renkaiden pitäisi olla niin kovia, etteivät ne murene radalle ja vaikeuta ohittamista ajolinjan ulkopuolelta. Se olisi kilvanajamisen kannalta paljon oleellisempi muutos, kuin se kuinka monta varikkostoppia tarvitaan. Varikkostopin ovat pikemminkin välttämätön paha, josta lajissa pitäisi pyrkiä eroon! Renkaat voisivat vallan mainiosti olla sellaisia että ne kestävät koko kisan lähdöstä maaliin! Hmmm… koko kisan kestäviä renkaita… Ei käy! Kovemmilla renkailla ei olisi pitoa. Sitten politikoitaisiin, että ajaminen on vaarallista kun auto liukuu koko ajan radan pinnassa. Ja silloinkin jonkun auton renkaat olisivat kisan lopussa paremmin säilyneet ja nopeammat kuin jonkun toisen. Ikuinen vääntö.

Pitäisi löytää sellaisia sääntömuutoksia, jotka tekisivät nimenomaan kilvanajamisesta itsessään viihdyttävää. Tuntuu etteivät FIA ja tallit tunnu enää käsittävän mistä F1:ssa on kyse. Ilmeisesti 15 vuotta jatkunut ohitusten puute, ja siihen paniikkiratkaisuina ”lääkkeeksi” kehitetyt varikolla ohittamista lisäävät sääntömuutokset (välitankkaus, vähemmän kestävät renkaat, pakolliset renkaanvaihdot…) ovat panneet formulapäättäjien päät niin sekaisin, että pallo on tippunut kokonaan. Ehkä päättäjät vilpittömästi luulevat, että varikkosstopit ja renkaanvaihdot ovat jotenkin ”pakollisia” jotta Formula 1 olisi Formula 1. Ja luontevana analogiana tästä, ”mitä enemmän stoppeja, sitä viihdyttävämpi show”. Viis siitä vaikkei radalla ohitettaisi kertaakaan kuin DRS-kikkailujen ansiosta.

Olen suuri F1-fani, mutta politikointi pilaa hyvän lajin. Toivon, ettei isoja rengasmuutoksia tule kesken kauden. Jos ja kun Red Bull ei pysty rakentamaan autoaan paremmin nykyrenkailla toimivaksi, niin vähintään yhtä vaikeaa olisi taloudellisesti heikommalle Lotukselle muuttaa auto kovemmille renkaille sopivaksi kesken kauden. Se olisi, ei enempää eikä vähempää, kuin good bye Kimin mestaruustaistolle. Vielä typerämmän tilanteesta tekee se, että perus TV-katsojan ja lajia syvällisemminkin seuraavan mielestä juuri se on nykyformuloiden vahvuus, että kärkikamppailussa on paljon eri talleja ja kuljettajia. Tuntuu että halutaan suorastaan väkisin palata siihen 90-luvulla alkaneeseen trendiin, että yksi tai kaksi tallia dominoi sarjaa mielinmäärin.

Mercedes on ollut ihailtavan hiljaa rengasasiassa, vaikka he eittämättä kärsivät rengasssäännöstä kaikkein eniten. He kunnioittavat voimassa olevia sääntöjä ja toimivat parhaan kykynsä mukaan niiden rajoissa. Se on urheilullisuuden voitto. Sen sijaan Vettelin ja Red Bullin osakkeet ovat minun silmissäni romahtaneet aika lailla. Siinä ei paljon piupali-paupalit auta. Toisaalta minun on helppo kääntää takkini jos Red Bullin saama etu kantaa myös ensi vuodelle, ja Kimi ajaa ensi vuonna härkä-autoa.

(*) Knoppitieto: Luultavasti kaikkein ylivoimaisin Neweyn suunnittelema auto oli Mika Häkkisellä Australian GP:ssä vuonna 1998. Silloin vain yksi auto oli Mikan kanssa samalla kierroksella maalissa, ja sekin oli McLaren. Siihen verrattuna Schumin 2000-luvun ylivoima tai Vettelin suoritukset eivät ole mitään. Vuonna 2000 muutettiin varsin yllättäen sääntöjä berylliumin käytöstä F1-moottoreissa, mikä johti Mercedeksen kehityksellisen ylivoiman murenemiseen, ja vuosia kestäneeseen taisteluun moottorin luotettavuuden kanssa. Siitä kärsi mm. Kimi Räikkönen koko McLaren-uransa ajan. Pitkän tuotekehityksen tuloksena rakennettu, luultavasti kaikkien aikojen kehittynein F1-moottori piti suunnitella tyhjältä pöydältä uudelleen ihan eri materiaaleista kuin oli ajateltu. Vasta nykyisenkaltainen moottorisääntö ja kehitystön loppuminen mahdollisti McLaren-Mercedeksen palaamisen luotettavuudessa muiden huipputallien tasolle. 

Säästöohjelmalla ajaminen

Renkaat… Rengaskritiikki on ikävästi politisoitunut. Yksi piirre mistä en nykyformuloissa tykkää on se, että kuljettajat ja tallit kritisoivat sääntöjä jotka sattumalta eivät sovi  heidän autolleen. Ja kun politiittinen (rahan) voima on vahva, niin usein he saavat jopa tahtonsa läpi.

Usein vedotaan turvallisuuteen, mikä on suorastaan raukkamaista. Sarjassa ei ole kuollut yhtään kuljettajaa pian 20 vuoteen, joten kovin turvattomasta lajista ei liene kyse. Siis verrattuna moniin muihin autourheiluluokkiin. Tallit ja kuljettajat tekevät itsestään yleisön silmissä neitejä turhalla ruikutuksella, jonka todellinen syy on kuitenkin puhtaasti poliittinen. Jos auton rakentaminen on epäonnistunut, on syy aina säännöissä. Paitsi jos voittaa. On ihan sama vaikka käskettäisi ajaa betonista valmistetuilla umpirenkailla, se ei voittavaa tallia haittaisi. Kaikki muut ruikuttaisivat kuinka huono pito vaarantaa turvallisuuden! Toisaalta taitaa olla niin, ettei rehellisyys ja isot taloudelliset panokset sovi koskaan yhteen.

Epäloogista on sekin kun puhutaan, että muka juuri NYKYformuloissa ei rengassäännön takia  saa ajaa täysillä kisan alusta loppuun saakka. Ilmeisesti vertailussa ”vanhaan hyvään aikaan” mennään aika kauas historiaan. Kuka edes muistaa milloin viimeksi on saanut ajaa täysillä alusta loppuun aika-ajokierroksia? Vastaus: 90-luvulla, jos silloinkaan! 60-70-luvulla säästettiin renkaita ja 80-luvulla autoa (mm. epäluotettava turbotekniikka). 2000-luvulla ajamista ovat hallinneet MM-pisteiden maksimointi (mm. pistesysteemin muutosten takia voitto ei enää ollut niin merkittävä kuin varma maaliintulo ja ne kuuluisat ”pointsit” jotka lasketaan vasta kauden päättyessä, mitä Häkkinenkin aina peräänkuulutti. Lisäksi on hidasteltu polttoaineen säästön ja moottorin kestävyyteen liittyvien sääntöjen vuoksi.

Esimerkiksi vuosikymmenen puolivälissä vain 15-25% kisasta ajettiin täysillä. Loppu aika säästettiin. Alonson molemmat maailmanmestaruudet ovat täydellisiä esimerkkejä tästä. Homma meni niin että alkukaudesta muiden epäluotettavuus toi Renaultilla ajaneelle Alonsolle niin paljon pisteitä, että loppukauden hän pystyi varmistelemaan mestaruuttaan. Varmistelu helpottui merkittävästi juuri moottorisäännön ansiosta: Renault oli määritellyt että heidän moottoristaan saa ottaa kaiken irti tietyn kierrosmäärän ajan, sanotaan vaikka 12 kierroksen ajan per kisa. Kun moottorien piti kestää pari kisaa, niin ensimmäisessä kisassa säästyneet ”täyden tehon kierrokset” olivat käytettävissä seuraavassa kisassa. Renault hyödynsi tätä täydellisesti. Edessä Schumi ja Kimi kisasivat täysillä toisiaan vastaan, usein tuhoisin seurauksin. Tekniikka petti. Ja kun edestä keskeytettiin, voitiin Rellulla ajaa jopa koko kisa säästöohjelmalla.  Juuri näistä kisoista Alonso sai niitä kuuluisia tuurivoittojaan. Seuraavassa kisassa hänellä oli käytettävissään 24 kierrosta täydellä teholla, kun muilla vain 12. Jotta muut olisivat ehtineet Rellun vauhtiin, piti heidän ajaa moottoreitaan äärirajoilla. Se aiheutti heille paineita ja lisää keskeytyksiä, mikä entisestään paransi Alonson asemaa. Ja silloin kun keskeytyksiä ei muille tullut, näytti Alonson suorituskyky paremmalta kuin todellisuudessa olikaan, juuri noiden edellisessä kisassa säästyneiden täyskierrosten takia. Tavallaan näytti siltä että Alonson hyvät sijoitukset nopeampia talleja vastaan olisivat tulleet Alonson erinomaisuuden ansiosta. Ei suinkaan. Tosiasiassa mestaruudet olivat ennen kaikkea Renaultin luotettavuuden ja moottorisäännön ansiota. Viime kausi oli ensimmäinen kausi kun Alonso ajoi todellisen mestarin lailla!

Edellä mainitut seikat huomioiden, on erikoista että ”F1:n muuttuminen endurance-kisoiksi” laitetaan renkaiden piikkiin ja annetaan ymmärtää, että säästeliäs ajaminen olisi lajissa jotenkin uutta tai ennennäkemätöntä. Sitäpaitsi FIA ja tallit yhdessä olivat koko rengasmuutoksen idean takana. He halusivat taktisempia renkaita ja haasteita autojen suunnitteluun. Tietysti kaikki olettivat, että juuri heidän autonsa onnistuisi tässä parhaiten, ja nyt turhaudutaan kun homma ei mennytkään kuin elokuvissa.

Lotuksen salaisuudeksi on selitetty sitä, että Pirellin rengastestiautona käytetään Renaultin pari vuotta vanhaa autoa. Voi ollakin, mutta ei se mikään selitys ole. FIA kysyi testiautoa kaikilta talleilta ja vain Renault ilmoitti haluavansa sellaisen FIA:lle toimittaa.

Tämä renkaita koskeva puolustuspuheeni ei poista tosiasiaa, että mielestäni pehmeät renkaat ovat huono idea radalle ajolinjan ulkopuolelle jäävien kumimurusten takia. Kuinkahan monta kisaa menee, ennenkuin Maikkarin selostustiimi huomaa ongelman ja alkaa asiasta viisastelemaan… Viimeistään kanadassa se tapahtuu. Hämmästellään että vaikka ohituspaikkoja on, niitä ei voi hyödyntää likaamatta renkaitaan ja pilaamatta kisaansa.

Renkaat

F1-renkaat puhuttavat jälleen. Renkaista halutaan tehdä vähemmän kestäviä, jotta kisoihin saadaan enemmän tapahtumia. Moni on sitä mieltä, että tällainen F1:n viihteellistäminen on väärin. Niin minunkin mielestäni, jos asiaa miettii urheilulliselta kannalta. Toisaalta amerikan sarjoissa viihde-elementti on ollut aina vahvasti esillä, eikä sitä siellä nähdä ongelmaksi. Ehkä kyse on tottumuksesta. Voi tietysti kyseenalaistaa onko F1 sitten enää urheilua – tai edes moottoriurheilua – jos kuljettajan osuutta kisatapahtumiin vähennetään tarpeeksi?

Lista on pitkä. Nykyään ohitukset tapahtuvat nappia painamalla. Talli katsoo tietokoneelta ja kertoo miten ja missä mutkissa KERS:iä kannattaa käyttää. Kuljettajan merkitys auton rengaskulutukselle on nykyisin melko olematon. Puhumattakaan siitä, että vielä 90-luvullakin auton tekniikan saattoi saada ajamalla rikki! Nykyään kuljettaja ei vaikuta  millään lailla siihen kestääkö tekniikka maaliin saakka vai ei. Vaikka auto kuluttaisi renkaita maltillisesti, ja kuski ajaisi helläotteisesti, niin loppujen lopuksi varikkomuurin tietokone – ei kuljettaja itse –  kertoo milloin pysähdytään renkaanvaihtoon. Kuljettajan vaikutusmahdollisuus on hävinnyt. Auto kehitetään yhtä (kaikkein nopeinta) ajotyyliä silmällä pitäen. Sillä ei edes voi ajaa kovaa muulla tavalla. Jos kuski ”ajaa väärin” hänen on syytä vaihtaa ajotyyliä. Tämä kehitys on mielestäni yksi syy sille miksi Schumin paluu jäi menestykseltään laihaksi. Ja se, miksi nuori aloittelija Grojean pistää Kimin koville taas tulevalla kaudella. Vanha koira ei opi uusia temppuja.

Koko viime kauden ajan jauhettiin siitä, miten hellä Lotus on renkaille. Silti ero muiden tallien varikkopysähdyksiin oli parhaimmillaankin vain joitakin kierroksia. Varsinaista taktiikkamuutosta stoppien vähentämiseksi Lotuksen rengaskulutus ei yleensä mahdollistanut. Tämä siksi, että uusi rengas on joka tapauksessa nopeampi kuin vanha, vaikka vanha olisi hyvinkin hellästi käytetty. Kun stoppien lopullinen määrä kilpailijoihin nähden oli sama, niin käytännössä Lotuksenkin kannatti pysähtyä samaan aikaan muiden kanssa. Tuoreen renkaan vuoksi, mutta myös siksi, että riski joutua hitaamman taakse pussiin vähenisi – tai tilanne olisi ainakin sama koko kärkiporukalla, eikä kisa ratkeaisi ainakaan ruuhkaan. Ainoastaan kärjessä ajava talli voi aidosti pelata rengaspeliä. Tämä tosiasia vesitti Lotuksen rengasylivoiman muutamaa kisaa lukuunottamatta.

f1-renkaatTulevalla kaudella renkaat siis kestävät entistä vähemmän kierroksia. Luvassa enemmän tapahtumia, enemmän erilaisia taktiikoita, enemmän ohituksia… Tai sitten ei. Ehkä alkukaudesta näin tapahtuu, kun renkaita ei vielä tunneta riittävästi, kiitos testirajoitusten. Mutta kauden kuluessa renkaiden merkitys vähenee ja taktiikat alkavat muistuttaa toisiaan. Voi käydä niinkin, että kaudella 2013 tapahtumat radalla köyhtyvät! Nimittäin, pehmeämmästä renkaasta irtoaa enemmän kumin murua radalle. Kisan loppupuolella murua on ajolinjan ulkopuolella jo niin paljon, että ohittaminen on käytännössä mahdotonta. Näin, vaikka edessä menevä auto olisi 2 sekuntia hitaampi kierroksella. Nimittäin sen saman 2 sekuntia saa tuplaten takkiin käymällä ajolinjan ulkopuolella hakemassa renkaan pinnan täyteen kylmää kumin murua. Tämän lisäksi tulee vielä riski siitä ettei auto pysähdykään mutkassa, ja tulee kolari tai ulosajo. Se on suurin syy miksi olen skeptinen rengasmuutoksen toimivuuden suhteen.

Tulevaisuus?
Jos ohituksia radalla – ei varikolla – haluttaisi lisää, pitäisi renkaita päinvastoin koventaa! Tällöin kumia ei tarttuisi optimiajolinjalle niin paljon kuin nykyisin. Toisaalta laakerikuulina toimivia muruja ei leviäisi ajolinjan ulkopuolelle.  Näin rata olisi koko leveydeltään kisan alusta loppuun saakka  kitkaominaisuuksiltaan suunnilleen tasavertaisessa kunnossa . Tällöin ajolinjan ulkopuolelle uskaltaisi ohitustilanteissa mennä, ja rata mehdollistaisi jopa erilaisia persoonallisia ajolinjoja eri kuskien kesken. Tällaista nähtiin vielä 90-luvulla, mikä toi kisoihin oman mielenkiintoisen elementtinsä.

Kun renkaat kestäisivät halutessa koko kilpailun, ja suorituskyky heikkenisi lineaarisesti, voisi kuljettaja päättää kisatilanteen perusteella ajaako agressiivisesti renkaita kuluttaen, tehden yhden varikkostopin, vai rauhallisesti käymättä varikolla kertaakaan. En tarkoita sitä mistä nykyään puhutaan, että joku kuljettaja ajaa luonnostaan pehmeämmin kuin toinen (esim Button vs Hamilton). Tarkoitan sitä, että renkaista voisi tietoisesti repiä irti parempaa suorituskykyä maksamalla siitä hinnan varikkopysähdyksen muodossa. Ja puoli kilpailua hitaamman perään juuttuneena puolikaasulla ajaminen tarkoittaisi, ettei tarvitse pelätä renkaiden loppuvan viimeisillä kierroksilla, siis etua voisi hakea nollasta stopista. Ideana on että ajotavasta päättäisi kuljettaja itse, kuten tapahtui tietääkseni vielä 70-luvulla. Ei silloin kerrottu varikolta kuskille, että ”tietokoneen mukaan kierroksella x olisi optimipaikka tulla varikolle”. Kuski oli aidosti päättämässä omasta kohtalostaan. Voi toki olla että tällainen villi idea on pelkkää toiveunta. Ehkä tässäkin toimintamallissa kävisi niin, että tallit laskisivat jo etukäteen ratakohtaisesti kumpi ajotapa on nopeampi, ja ohjeistaisivat kuljettajia ajamaan tallin päätöksen mukaisesti.

Tietotekniikan puute ja tietynlainen amatöörimäisyys tallien toiminnassa olivat suurin syy sille, miksi F1 oli ennen mielenkiintoisempaa. Taitaa tosiaan olla niin, ettei nostalgisiin wanhoihin hywiin aikoihin pääse takaisin pelkästään toivomalla niin. Joten nauttikaamme uudenlaisesta, viihteellisemmästä ja teknologisemmasta F1:sta. Parinkymmenen vuoden päästä muistelemme kaiholla 2010-luvun formuloita, ja haikailemme niitä aikoja takaisin. Näin on aina; ”ennen kaikki oli paremmin”. Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että usein kritisoidun ”F1:n tylsyyden” syy ei ole lajissa, vaan ihmisen kyvyttömyydessä muuttua ja muuttaa ajattelutapaansa. ihminen näköjään muuttuu hitaammin kuin F1.