Rangaistuksia ja turhaa itkemistä

Kimin rangaistus Belgian GP:ssä hämmästyttää maallikkoa. Sääntö on sääntö, mutta säännön henki ja se miten sitä sovelletaan ovat ihan eri maailmasta. Verstappenin ja Alonson tekniset ongelmat puhuttavat myös.

Kimi ei nostanut jalkaa kaasulta, kun ajoi keltaisten lippujen vaikutusalueella reilusti radan sivussa olevan auton ohi. Saldona 10 sekunnin stop and go, ja kolme rangaistuspistettä. Rangaistus oli itse asiassa kokonaisuudessaan 35 sekuntia, mikä tehtyyn rikkeeseen nähden on minun mielestäni kohtuuttoman suuri.

Aikarangaistus olisi ollut ymmärrettävämpi, jos siitä oli jotain pakko antaa. Force India ohitti kaksi autoa radan ulkopuolelta (ansaiten potentiaalisesti useamman MM-pisteen rikkeellään) ja sai siitä 5 sekunnin aikarangaistuksen, joka ei olisi välttämättä vaikuttanut lopputulokseen lainkaan.

Mutta oliko pakko rangaista? Jos muut kuljettajat tuomariston jäsenen Mika Salon mukaan nostivat jalan kaasulta, niin sitä taustaa vasten rike oli tietysti selvä. Mutta onko se, että jalan nostaa kaasulta ja nopeus putoaa sanotaan 15km/h, riittävä varotoimi, jos miettii sitä miksi sääntö on olemassa? Että jos tulee vaikka rengasrikko ja auto syöksyy radan vieressä olevaa autoa ja sen ympärillä työskenteleviä ratavirkailijoita kohti? Kuinka paljon vähemmän auton nopeus ehtii laskea ennen törmäysta jos ajaa täysillä, tai 15km/h hiljempaa? Väitän, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Näin Kimikin sen luultavasti järkeili, mutta ei olisi pitänyt käyttää omaa päätä, vaan noudattaa järjetöntä tulkintaa orjallisesti. No, tästä lähtien Kimi varmasti muistaa sen.

Turhaa itkua
Verstappenin, ja itse asiassa myös Alonson, itku milloin huonosta suorituskyvystä ja milloin luotettavuuden puutteesta alkaa jo kohta vaikuttamaan negatiivisesti heidän uraansa. Nimittäin se, että jo näin pienten vastoinkäymisten jälkeen alkaa kritisoimaan ja uhkailemaan työnantajaansa, ei luo kuljettajasta lojaalia kuvaa tallin jäsenenä. Haluaako Ferrari tai Mercedes joukkoonsa hänen kaltaisen ilmapiirin myrkyttäjän?

Ai miten niin ”pienten” vastoinkäymisten, kun auto hajoaa joka kisassa eikä nopeus riitä mihinkään? Jos muistelee suomalaiskuljettajien kärsimyksiä huonon auton kanssa niin Verstappenin tai Alonson tilanne on suorastaan loistava. Häkkinen ajoi käytännössä koko 90-luvun susipaskalla autolla ja joko McLarenista puuttui nopeutta (Fordin ja Peugeotin moottorit) tai luotettavuutta (Mercedeksen moottori).

J0HRw1LFR8-5pGW67h7k7g
Sattumoisin Häkkisen mestaruusauto – joka sekin pysähtyi savun saattelemana radan varteen lukuisia kertoja, ja minkä vuoksi kummatkin mestaruudet itse asiassa menivät niin tiukalle – oli samaisen Neweyn suunnittelema. Miehen joka tunnetaan siitä että aerodynamiikka rakennetaan niin optimaaliseksi, että jäähdytyksen kanssa joudutaan tekemään kompromisseja. Ja siksi ei välttämättä ole lainkaan yllätys, että kun Renault on saanut tehojaan nostettua, niin luotettavuus on romahtanut samassa suhteessa.

Entäpä Kimin tilanne uransa alkuvuosina? Taistelu epäluotettavan McLaren Mercedeksen kanssa lienee kaikilla tuoreemmassa muistissa. Hän hävisi käytännössä ensimmäisen mestaruutensa epäluotettavuuteen jo 2003 ja uudelleen vuonna 2005.

hqdefault
Kuultiinko Kimin tai Mikan itkevän julkisesti huonoa autoa? Haukkuivatko he työnantajaansa, tai uhkailivatko lähtevänsä pois? Eivät. Siinä mielessä Verstappenin itku on lapsellista kitinää, ja menee puhtaasti nuoruuden ja malttamattomuuden piikkiin. Ehkä nykysukupolvi on enemmän sellaista ”kaikkimullehetinyt”-tyyppiä.

Alonson kohdalla itku ja piipitys ei mene enää nuoruuden ja malttamattomuuden piikkiin, vaan on pelkästään typeryyttä! Mitä hän luulee sillä saavuttavansa? Niin tyhmä hän tuskin on, että uskoo katsojien pitävän häntä surkeana kuljettajana, jos hän ei pääse McLarenilla palkintokorokkeelle. Että ikäänkuin sitä seikkaa, että hän on edelleen maailmanluokan kuljettaja ja että kaikki hitaus johtuu nimenomaan autosta, pitäisi hänen jotenkin erikseen korostaa noilla kommenteillaan.

Sanoisin molemmille, kasvakaa aikuiseksi ja ottakaa mallia viilipyttymäisistä suomalaisista. He käsittelevät ongelmat suljettujen ovien takana, pitäen lehdistön näiden juttujen ulkopuolella, ja antavat näin tallille työskentelyrauhan.

Mainokset

Kuumia tunteita, munattomia ratavalvojia

Niitä piti sisällään Bakun osakilpailu. Toisesta pitäisi hankkiutua eroon. 

Olen Tomi Tuomisen ja lausuntoautomaatti-Villeneuven kanssa samaa mieltä, että tunteet ja ylilyönnit kuuluvat lajiin. Oikeastaan kokonainen vuosikymmen meni ilman, että mitään mielenkiintoista tapahtui. Korkeintaan vähän mökötystä tallikaverille. Kliinistä ja tylsää formulaa.

Kun Räikkönen palasi formuloihin alkoi tapahtua sekä Sebillä että Ham-Ros-akselilla. Radiokeskusteluihin tuli väriä, ja yhtäkkiä laji oli muutakin kuin kliinistä ajamista ja palkintopallilla mököttämistä. Tai Hamiltonin ja Rosbergin harrastamaan päälleliimattua yleisön kosiskelua, joka valitettavasti jatkuu Hamiltonin osalta edelleen.

Varsinkin Hamiltonilla tämä keinotekoinen kosiskelu on suorastaan ärsyttävän siirappimaisen päälleliimattua. Kasvot kertovat toista, puheet toista. Juu, ei vituta yhtään, vaikka 50 miljoonaa katsojaa näkee että vituttaa niin, ettei veri kierrä.

Puhumattakaan siitä, miten hän omassa pikku kuplassaan kuvittelee voittavansa mestaruuksia ”oikealla tavalla” (toisin kuin Seb), mutta autuaasti unohtaa ruikuttavansa tallikaverilta apua ohituksiin. F1-kuskit ovat itsekeskeisiä paskiaisia, ja niin pitääkin olla. Mutta ei pitäisi kritisoida toista siitä mitä itsekin tekee, ja yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle jotenkin moraalisempana ja aidompana ihmisenä.

Sebin teko oli lapsellinen, ja ansaitsisi jopa kilpailukiellon, ei sen vuoksi mitä siitä seurasi, vaan siksi millaisen esimerkin se antaa niistä keinoista mitä urheilukentällä saa käyttää. Että junnu pituushyppääjä saa keskittymistä häiritäkseen potkaista toista hyppääjää koipeen, jos potkaisee sen verran hiljaa ettei toista satu. Tai jalkapallossa junnarit voivat torjunnan jälkeen juosta maalivahtia päin tätä vahingoittaakseen, jos eivät vahingoita liikaa. Ihan vaan sen verran että maalivahti alkaa varomaan torjuntoihin juoksemista. Viimeisin esimerkki on lähellä sydäntäni oman poikani harrastuksen kautta. Kyllä siellä kentillä näitä Vetteleitä on kasvamassa ihan ilman sitäkin, että Seb oikein erityisesti näyttää esimerkkiä harmaalla alueella toimimisesta. Ja selitys ettei lapset katso F1:ta, on naurettava.

Mutta silti mielestäni Hamiltonin jarrutesti oli ehkä vielä Sebin tekoakin tarpeettomampi. Jos on menty turva-auton perässä kierros toisensa perään ja kiihdytetty aina suunnilleen samassa kohdassa mutkasta ulos, ja sitten ei yhtäkkiä tehdäkään niin, niin onhan tuo niin tahallista kuin vain olla ja voi! Kumpi on parempaa, provosointi vai provosoituminen? Jälkimmäistä ei tapahtuisi ilman ensimmäistä!

Järjestäjät
Kaiken kohun ja kisan loistavan loppuosan draaman kaaren ansiosta unohtui ihan kokonaan se mitä seurasimme tuntikaupalla ennen kisaa, ja tunnin verran kisan alkuvaiheessa, eli ratavalvojien surkeaa työmoraalia, puutteellisia työvälineitä, täydellistä ymmärtämättömyyttä lajia kohtaan.

Mielestäni Bakun ja muutaman muunkin kisajärjestäjän toimintaan pitäisi saada rutkasti lisää yritystä ja toimintaa! Monacon järjestäjiin on pitkä matka, ja siellä infra on myös helpommin käytettävissä, koska radan pinta-ala on pieni. Siksi vertailu Monacoon pitäisi lopettaa. Mutta Monacon ja Bakun välillä on niin valtava ero, että vaikka Baku tuplaisi tehokkuuden radan puhdistamisen ja autojen siirron osalta, niin silti oltaisi vielä älyttömästi jäljessä Monacoa. Voin sanoa että jopa minä itse osaisin organisoida radan siivousta paremmin kuin tuo porukka tuolla.

Ongelma kertautui, kun kaikkia romuja ei kerätty turva-auton aikana pois, ja niistä koitui uusia rikkoja, ja romu silppuuntui pienemmäksi ja levisi entistä laajemmalle. Yksinkertainen juttu: poista romu heti, niin sitä vähemmän siitä aiheutuu kerrannaisvaikutuksia. Moni missasi tilanteen, jossa siivenkappale melkein osui Räikkösen päähän. Eli järjestäjien kyvyttömyys on myös vaarallista kuljettajille!!!

Kisoja ei pitäisi antaa sellaisille järjestäjille joilla ei ole riittävästi moottoriurheilutaustaa ja ymmärrystä. Onneksi rahan anhe Bernie-vanhus poistui kuvioista. Ehkä tulevaisuudessa laji menee enemmän urheilu kuin raha edellä.

Radiosääntö

Nico Rosberg sai rangaistuksen kiellettyjen radioviestien takia. Tapahtuiko oikeusmurha?

Radioviestinnästä on keskusteltu lähinnä median edustajien taholla jo jonkin aikaa. Nyt toimittajat saivat mielipiteelleen kärjistävän esimerkin ja johan alkoi uutisvirrassa tapahtua. Mutta jos toimittajat eivät olisi paasaamassa säännön typeryydestä, olisiko tavallinen katsoja edes huomannut koko säännön olemassaoloa? Veikkaan että ennen eilistä, tuskinpa. Koko asia vaikuttaa siis pikemminkin toimittajien ristiretkeltä sääntöä vastaan. Toimittajathan elävät tiedosta, ja mitä muutakaan radioviestintä on kuin tietoa. Mutta toisaalta juuri siksi toimittajien ei pitäisi käyttää valtaansa tällaisten asioiden esiin nostamiseen. Mietitään vaikka moraalia ja etiikkaa…

Unohdetaan toimittajat ja mietitään sääntöä itsessään. Tai pysytään vielä toimittajissa sen verran, että vuosikaudet sekä suuri yleisö että toimittajat, ja myös F1:n sisäpiiri puhuivat kaikki sen puolesta että kuljettajan roolia pitäisi kasvattaa, koska ajaminen nykyformulalla on aivan liian helppoa verrattuna vaikka 90-luvun autoihin. Että pitäisi päästä pois tilanteesta jossa insinöörit käytännössä ajavat autoa varikolta. Vaikka kuljettaja kääntelee rattia ja vaihtaa vaihteita, niin käytännössä insinöörit kertoivat kuljettajalle mikä nappula kannattaa mihinkin asentoon laittaa missäkin kisatilanteessa, jotta saadaan käyttöön haluttu moottorikartta tai polttoaineen säästöasetus. Tästä haluttiin eroon ja siitä päästiin eroon, mutta nyt yhtäkkiä sääntö onkin näiden samojen ihmisten mielestä ”typerä”. Mitä tapahtui?

Minun mielestäni sääntö on ollut hyvä siitä yksinkertaisesta syystä, että se teki tasan sen mikä sen odotettiinkin tekevän. Kuljettajan pitää tietää itse enemmän auton sielunelämästä ja osata tehdä oikeat säädöt ja oikeat analyysin ongelmatilanteissa. Tähän samaan pyrittiin aikoinaan (lienee ollut jo 90-luvun puolella jos oikein muistan) kun kaksisuuntainen telemetria kiellettiin – ja on edelleen kielletty. Eli talli ei voinut tehdä muutoksia autoon ”etänä”, koska kuljettajan roolia haluttiin korostaa. Kielto johti nykytilanteeseen, eli tallit kertovat kuljettajalle radiolla mitä nappulaa pitää kääntää ja kuinka paljon. Mitä käytännön eroa sillä on siihen että talli kääntäisi nappulaa suoraan? Mielestäni ero on niin olematon, että oli aivan järkevä ja looginen jatkumo, että sääntöä laajennettiin koskemaan myös radioviestintää. Edelleen se palvelee samaa 15 vuotta vanhaa käyttötarkoitustaan.

On tavallaan totta, ettei kuskin ole tarkoitus olla insinööri, vaan ajaa autoa. Mutta mitä pahaa on siinä jos joku pystyy omaksumaan huipputeknisiä asioita ja käyttämään niitä hyväkseen mahdollisimman nopeita kierrosaikoja läpi kisan saavuttaakseen? Michael Schumacher oli tällainen taituri. Hän tunsi sääntökirjan kuin omat taskunsa ja pystyi käyttämään tietojaan hyväkseen tuloksen maksimoidakseen (kaikki muistavat vielä maaliin tulon varikolla, jolla vietiin Häkkisen voitto). Hänellä oli myös muita aikalaisiaan paremmat tekniset valmiudet auton toimintojen ymmärtämiseen, jos nyt vaikka Häkkiseen verrataan. Nämä avut yhdessä tekivät hänestä sen huippukuljettajan mitä hän oli. Hän oli nopea myös pelkässä ajamisessa, mutta 7-kertaista maailmamestaria hänestä ei olisi ilman tällaista suvereniteettia tullut.

Nyt näyttää siltä että Nico Rosberg on samanlainen Schumimainen tekniikkanikkari. Hän ratkaisi Bakun ongelmansa monta kierrosta nopeammin kuin Hamilton, ja ilman tallin apua. Hamilton taas puuskahteli turhautuneena radioon kun talli ei voinut auttaa. Vaikutti siltä että kyse oli enemmänkin politiikasta, jolla hän nimenomaan halusi näyttää radiosäännön suurelle yleisölle (ja toimittajille) siinä valossa kuin hän itse halusi, ja saada näin sääntömuutoksen aikaan asiassa, jonka tunsi selkeäksi heikkoudekseen. Vähän sama lienee Räikkösellä, joka on Hamiltonin tyylinen alkukantainen kilpakuljettaja, jota ei tekniset nippelit kiinnosta. Räikkönenkin kyseli turhautuneena neuvoa tallilta Itävallassa, mutta talli kommentoi ettei voinut auttaa.

Asiassa on myös toinen näkökulma. Kun moottoreita ja vaihdelaatikoita rajoitetaan ja niiden vaihdoista rangaistaan, on samaan aikaan vähän ristiriitaista, ettei kuljettaja voi mitenkään tietää onko vaihdelaatikko hajoamassa. Kuitenkin talli sen varikolta useimmiten näkee, mutta ei voi kertoa kuljettajalle miten hajoamisen voisi mahdollisesti välttää. Ja jos esimerkiksi moottorin osat kuluvat vääristä asetuksista johtuen normaalia nopeammin ja mahdollisesti hajoavat jossain vaiheessa kautta, saa kuljettaja lähtöruuturangaistuksia asiasta, joka olisi voitu välttää jos kuljettajaa olisi voitu neuvoa. Mielestäni säännössä pitäisi olla tarkemmin määritelty, että neuvoja saisi antaa asiassa joka voi aiheuttaa riskin keskeytykseen tai auton osien normaalia nopeampaan kulumiseen. Tästä oli kyse Rosbergin tapauksessa.

Toki tuomariston päätöksessä sovellettiin voimassa olevia sääntöjä, ja niin pitää ollakin. Mutta oliko se moraalisesti oikein, mielestäni ei. Asian tekee vielä räikeämmäksi se, että talli antoi nämä tiedot Nicolle. Vastaavassa tilanteessa Hamiltonille todettiin että ”sori, emme saa kertoa tätä”. Hamilton selvisi rangaistuksetta, mutta Nico menetti arvokkaita MM-pisteitä. Talli toimi Nicon kohdalla väärin, mutta MM-kärkinimi jäi kärsijän rooliin. Olisiko Nicon pitänyt älytä olla kysymättä tuon kaltaista asiaa, jos oli riski että talli saattaa siihen ajattelemattomuuttaan vastata? Ilmeisesti, mutta jälkiviisastelu on turhaa.

F1 kriisissä – taas

Minun mielestäni nykyinen keskustelu F1:n kriisistä alkaa saavuttaa niin surkuhupaisat mittasuhteet, että on pakko avautua aiheesta.

Ecclestone puhuu siitä kuinka katsojaluvut laskevat. Tässä unohdetaan huomioida kaikki muut mahdolliset syyt. Ihmisten elämässä on paljon enemmän viihdettä kuin ennen. Kaikki yksittäisten viihdelajien käyttömäärät laskevat. Niin TV kuin musiikinkuuntelukin, koska palveluja (esim pelaaminen) on tullut lisää ja se tarkoittaa lisää jakajia ihmisten vapaa-ajan käyttöön. Onko ollut järkevää lisätä kisoja vuosi vuodelta, kun ihmisten vapaa-aika on koko ajan vähentynyt? Olen vanhan koulukunnan kannattaja, 16 kisaa kaudessa on riittävästi ja se pitää lajin arvonkin korkeammalla. Jos kisoja on kolmattakymmentä, yksittäisen kisan merkitys vähenee, ja Grand Prix:n imago konee kolauksen.

Entä sitten lippujen hinnat? Jos nelihenkinen perhe tarvitsee ”toimintatonnin” pelkästään lippuihin päästäkseen katsomoon kisaviikonlopuksi, ollaan aika pahasti metsässä. Ja kenen syy? Ecclestonen itsensä, koska on tehnyt lajista niin kalliin, omia rahavirtojaan maksimoidakseen! Ecclestone on ajastaan jälkeen jäänyt urpo, jonka olisi pitänyt jo aikoja sitten luopua vallastaan. Hän ei ajattele enää selkeästi, ikä ei tule yksin. Hän on jo vuosikaudet liannut omaa pesää laukomalla kommentteja F1:n kriisistä. On selvää että kriisi toteutuu kun tiedotusvälineitä seuraava yleisökin alkaa siihen uskoa.

Suurin osa nykysarjan kritiikistä on tullut F1:n sisältä. Ohitusten vähyys… kuuluu lajiin! Jos joku on joskus seurannut formula ykkösiä nimenomaan ohitusten suuren määrän vuoksi, niin on ollut telkku ihan väärällä kanavalla. Eikä niitä ohituksia tapahdu missään autourheiluluokassa kovinkaan paljon. Esim WTCC tai Porsche supercup on melkoista perässäajelua. Samoin GP2, vain muutamia mainitakseni. Kyllä F1:n ohitusten vähyys on jo huomattavasti vanhempi ilmiö kuin se mihin DRS:llä ja aerodynamiikkasääntöjen muutoksilla reagoitiin. Itse puhuin jo 15 vuotta sitten siitä että aerodynamiikan merkitystä pitäisi vähentää ja mekaanista pitoa lisätä. Sitä ei kuitenkaan ole haluttu FIA:n ja tallien toimesta merkittävässä määrin toteuttaa, ja tässä on tulos.

Todellisuudessa jo 90-luvun puolella puhuttiin siitä miten ohittaminen on vaikeaa, ja mitä enemmän autoihin on tullut aerodynamiikkaa, sitä vaiheammaksi se on tullut. Jos ette muista, niin jo Häkkisen aikaan tuskailtiin sitä että vaikka Mika oli nopeampi kuin edellä olevat, niin ei päässyt ohi. Tottakai asialle pitäisi tehdä jotain, sitä en kiistä! Mutta ilmiö on jo 15 vuotta vanha! Ja nyt on yhtäkkiä muutama vuosi sitten herätty siihen että asialle pitäisi tehdä jotain. Ja kuitenkaan ei tehdä, vaan lähinnä kulutetaan lehtien palstamillimetrejä turhaan jupinaan.

Että kyllä FIA ja F1 saa syyttää ihan omia jäykkiä, ajastaan jälkeen jääneitä rakenteitaan siitä, ettei laji pysty uudistumaan tarpeeksi nopeasti. Jos se ylipäätään on edes tarpeellista. Onko se? Yhden tallin dominointi? Eipä taida Bernie-höppänä muistaa, että luultavasti niin kauan kun F1 on ollut olemassa, on yksi talli dominoinut tiettyä aikakautta enemmän tai vähemmän.

80-90-luvun taitteessa McLaren Honda, 90-luvun alkuvuosina Williams aktiivijousituksineen (voitti 14 kisaa 16:sta). McLarenin auto oli ylivoimainen Häkkisen kultavuosina, ja ainoastaan Ferrari pystyi sen haastamaan. Kun puhutaan Mersun ylivoimasta, niin se on pientä verrattuna vaikkapa Australiaan 1998 kun ainoastaan kaksi autoa saapui maaliin samalla kierroksella. Kaksi McLarenia. Sen jälkeen alkoi vuosikausia kestänyt Ferrarin dominointi. Lukuisten sääntöuudistusten ansiosta sen jälkeen mentiin muutama vuosi kohtuullisen tasaisissa merkeissä, mikä on luonnollista tilanteissa joissa sääntöjä uudistetaan jatkuvasti ja hallitseva talli voi vaihtua jopa monta kertaa vuodessa. Mutta silloinkin oli aina joku talli joka voitti selkeästi ison osan kisoja.

Sitten alkoi Red Bullin valtakausi mitä kesti 4 vuotta. Jännästi Vettel on senkin unohtanut kun kommentoi sitä miten Mersun ylivalta vie lajista mielenkiinnon. Ja samaa on toitottanut Red Bullin Horner jo pari vuotta. Lyhyt muisti kavereilla. Häiritsikö Horneria se että Vettel voitti 4 mestaruutta putkeen? Halusiko Vettel asiaan muutosta? Ei, nimenomaan hän noihin aikoihin puolusti useissakin lehdissä sitä että tällainen kuuluu lajiin ja ettei tallia joka on tehnyt kotiläksynsä hyvin, saa siitä rangaista. Saatanan idiootit, sanon minä!

Hamiltonin piikki osui ihan oikeaan osoitteeseen kun hän piikitteli Vettelin kommenttia. Nyt Mersu on hallinnut kaksi kautta. Mutta pitkällä perspektiivillä, mikä oikeasti on muuttunut? Ei mikään muu kuin F1-väen politikointihalu, joka on saavuttanut jo säälittävät mittasuhteet. Ohitusten vähyys, moottorin äänet, yhden tallin dominanssi… mikään niistä ei ole yhteensäkään niin ärsyttävää ja lajin seuraamisen nautintoa heikentävää kuin nämä lehdistössä jauhettavat polittissävytteiset paskapuheet. Ajaisivat jumalauta kilpaa ja lopettaisivat urputuksen!

 

Sota!

Formula ykkösissä on tällä hetkellä pari harvinaisen mielenkiintoista taisteluparia.

Vettelin ja Ricciardon kamppailu on säilynyt puhtaasti urheilullisena, vaikka on varmaa että Vettelin kattilassa kiehuu tällä hetkellä. Nelinkertainen maailmanmestari on muutenkin kaikista mestaruuksistaan huolimatta joutunut koko ajan todistamaan omaa nopeuttaan. Häntä ei ole pidetty parhaana, vaikka mestaruuksia on tullutkin. Menestys on laitettu auton ansioksi. Sen täytyy syödä Vetteliä sisältäpäin.

Vetteliä ei tietääkseni ole kertaakaan valittu kuljettajien toimesta kauden parhaaksi kuljettajaksi. Sen tittelin on saanut jo useamman kerran Alonso, vaikka mestaruuspystit ovat matkanneet saksaan. Kilpakuljettajalle itselleen muiden kuljettajien arvostus luulisi olevan se kaikkein merkittävin meriitti, jopa mestaruuksia tärkeämpi.

Tällä kaudella keltanokka Ricciardo on pistänyt päihin Vettelille ja kunnolla. Siitä ei ole kahta kysymystä. Tilanne on samankaltainen kuin McLarenilla Hamiltonin ja Alonson kamppailu vuonna 2007. Kokenut, itseään ylivertaisena mestarina pitävä kuljettaja jää kerta toisensa perään nuoren tallikaverinsa varjoon.

Merkkejä maljan läikkymisestä yli on jo havaittu, ja jos kausi jatkuu nykyisenlaisena, niin varmasti jossa vaiheessa syttyy avoin sota. Ricciardo ajaa vahvasti ja hänen hymynsä tuskin hyytyy ihan ensimmäisenä.

Vettelin tukija Helmut Marko on TV-kuvissa ollut silminnähden poissa tolaltaan. Olen vahingoniloinen, myönnän. Mark Webberin kohtelu Markon taholta oli jotain mitä en anna Helmutille anteeksi.

Avoin sota on jo alkanut Mercedeksellä. Juuri kun Hamilton oli nälvinyt Rosbergia voitonnälän puuttesta, Nico näytti mitä hän on tarvittaessa valmis tekemään voittonsa eteen. Sitä tuskin koskaan pystytään todistamaan, mutta itse olen varma että Nico teki aika-ajon temppunsa tahallaan!

Jostain syystä tykkäsin Nicon ”jarrutusvirheestä”. Se osoittaa että Nico joka on liian väritön, liian hyvätapainen, ajamaansa autoakin harmaampi kuljettaja joka ei oikeastaan kiinnosta mediaa lainkaan, omaa tarvittaessa munaa! Ihan Hamiltonin kiusaksi toivon Nicon voittavan mestaruuden. F1 kaipaa väriä ja kipinöintiä kuljettajien välillä! Ei sääntöihin kohdistuvaa politisointia ja paskanjauhantaa, jota puolestaan tallit ja osa kuljettajista, mm. Alonso ja Vettel harrastavat.

Rosberg on ollut Hamiltonia nopeampi noin puolessa kauden tähän mennessä ajetuista kisoista, mutta ohi ei ole päässyt. Monacossa Hamilton sai maistaa samaa lääkettä, ja kas, herralta paloi käämi välittömästi! Hamilton on osoittanut viime vuosina henkistä kasvua ja paineensietokykyä, mutta kun tiukka paikka tulee, siellä on edelleen se pikkumainen homomainen ballerina, joka tuhahtelee ja tiuskii kuin BB Nico pahimmillaan.

Tätä Hamiltonin piirrettä Rosbergin pitää käyttää hyväkseen. Jatkamalla samaan malliin Nico pistää Hamiltonin täysin pois tolaltaan, ja ottaa mestaruuden. Puhtaassa nopeudessa Nico tuskin siihen pystyy, mutta henkinen kestävyys on ihan eri luokkaa kuin Hamiltonilla. Kekeltä peritty perisuomalainen tunnekylmyys ja sisu ovat Nicon suurimmat valtit kuljettajana.

Tilastohömppää

F1 monen muun urheilulajin lailla on täynnä tilastotietoa kuka on tehnyt mitäkin ja kuinka monta kertaa. Tilastoista ei pitäisi tehdä sen syvällisempiä johtopäätöksiä. Tilastoja pitää osata lukea oikein. En sano ”tulkita oikein” koska niitä ei pidä tulkita ollenkaan. Ne ovat sitä mitä niissä sanotaan, ja siinä kaikki.

Yleensä tilastoista innostuvat vain moottoriurheilutoimittajat, ja mitä varttuneempi ja kokeneempi toimittaja, sitä enemmän hän tykkää kaivella tilastotietoa milloin mistäkin asiasta. Mutta tilastoja arvostavat myös kuljettajat itse. Aina kun tarjoutuu mahdollisuus jonkun tilaston kohentamiseen, niin se tehdään. Vettel metsästää kilpailun nopeimpia kierroksia välillä isollakin riskillä, lisäksi paalupaikat ja tietysti voitot kiinnostavat häntä(kin) myös tilastomielessä. Vettel varmasti tiedostaa, että hänellä on mahdollisuus pistää Schumacherin urallaan tekemät – rikkomattomaksi moneen kertaan julistetut – tilastot uusiksi. Jokaisen niistä!

Tässä vaiheessa unohdetaan se tosiasia, että tilaston sisältämiä lukuja ei pitäisi ikinä vertailla toisiinsa, koska numerot ovat syntyneet erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Tuo tekee tavallaan turhaksi tilastoinnin ylipäätään, jos ja kun tilastoja ei ole järkeä käyttää mihinkään. Mutta se ei tunnu toimittajia eikä kuljettajia haittavan. Ilmeisesti luotetaan siihen, ettei ”tavallinen rahvas” osaa tarkastella tilastoja riittävän kriittisesti. Eli se mitä toimittaja tai kuljettaja itse koittaa tilaston takaa kertoa, on katsojalle ikäänkuin faktaa.

Yksi hölmöimpiä tilastoja on Alonson kypärässään julistama uralla kerättyjen MM-pisteiden määrä. Typerä yksinkertaisesti siksi, että Prost ja Senna ja monet muut ”vanhan liiton” kuljettajat ovat kisanneet ihan erilaisessa pistelaskusysteemissä. Silloin voitosta sai 10 pistettä ja 7. sijasta ei yhtään. Tuosta on ensin menty systeemiin jossa 10 parasta sai pisteitä, ja viimeisimpänä käänteenä systeemiin jossa voittaja saa 25 pistettä. Niinpä on ihan eri asia kerätä Prostin lukemat 768,5 pistettä nykyään kuin 80-90-luvulla. Tilastoissa toiseksi jäänyt Schumi on hänkin ajanut valtaosan urastaan ihan toisenlaisessa pistesysteemissä kuin Alonso. Schumin 1506 pistettä on aivan eri universumissa kuin Alonson 1571, vaikka Alonsokin on osan omista pisteistään kerännyt vanhojen pistelaskusjärjestelmien aikana. Puhumattakaan, että sellaiset nimet kuin Jenson Button ja Nico Rosberg ovat mm. meidän Mika Häkkistämme selvästi edellä, vaikka ovat valtaosan urastaan yltäneet hädintuskin kärkikymmenikköön.

Pitää vielä huomioida sekin, että 80- ja 90-luvulla ajan ajettiin 16 kilpailua vuodessa ja keskeytysten määrä oli huomattavasti isompi kuin nykyään. Kisamäärä kautta kohti alkoi kasvaa vasta vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä . Siihen nähden nykykuljettaja ajaa melkein puolitoista kautta samassa ajassa kuin 90-luvun kuljettaja koko kaudessa. Tottakai pisteitä, voittoja kaudessa, paalupaikkoja, ihan kaikkea kertyy enemmän kuin ennen!

Aiemmin paalupaikka osoitti kuljettajan nopeuden yhdellä kierroksella. Sekin systeemi rikottiin 2000-luvulla, kun aika-ajoja ei enää ajettu tyhjällä tankilla. Ei vanhakaan järjestelmä aukoton ollut, koska 80- ja 90-luvulla moni potentiaalinen huippukierros ja paalupaikka kaatui ruuhkaan radalla. Jossain vaiheessa systeemi olisi tilastoinnin kannalta ollut itse asiassa varsin loistava, kun aika-ajoja ajettiin yksi auto kerrallaan radalla. Yksi auto, yksi kierros, näytä mitä osaat! Kaikki ulkopuoliset muuttujat oli karsittu pois. Paitsi sään ja radan kunnon muutokset. No niin, se siitä sitten…

Nykyinen aika-ajosysteemi on kiinnostavuudessaan hyvä, mutta muuttujia on enemmän kuin siihen aikaan jolloin ajettiin yksinään. Näiden systeemien välissä sekoiltiin monta vuotta vaikka mitä, kun aika-ajo haki muotoaan. Joka tapauksessa esimerkiksi Kimi Räikköjen aika-ajotilastot kärsivät siitä, että hänen uransa osui juuri ajanjaksoon jolloin aika-ajolla ei ollut juurikaan merkitystä kisatuloksen kannalta. Samaan aikaan hän taas hyötyi toisesta tilastosta, eli siitä kuinka monta ohitusta hän radalla teki. Kun hän starttasi raskaalla, mutta suorituskyvyltään huippunopealla autolla kärjen takaa, hän sai paljon ”ilmaisia” ohituksia tilastoihinsa, aivan kuten samoissa osakilpailuissa hänen edestään paaluja napanneet kuljettajat ”ilmaisia” paalumerkintöjä.

Kun Kimi ”ryösti” Intiassa nopeimman kierroksen nimiinsä kilpailun viimeisellä kierroksella, osoitti se nopeimpien kisakierrostenkin tilaston jälleen merkityksettömäksi. Vaikka Kimi tiedetään nopeaksi kuljettajaksi kisassa, niin asialla on myös toinen puoli. Jos johtaa kisaa puolella minuutilla, ja voi kontrolloida kisaa suunnilleen lähtökiihdytyksestä alkaen suvereenisti, kuten Vettel on tälläkin kaudella usein tehnyt, ei ole mitään järkeä ajaa nopeimpia kierroksia ja riskeerata voittoaan  mahdolliseen ulosajoon tai tekniseen ongelmaan. Siltikään tuskin kenellekään on epäselvää, että Red Bull on täysin ylivoimainen auto tällä hetkellä. Kimin nopein kierros; pelkkä numero.

Tilastot eivät siis kerro mitään kuljettajan vahvuudesta. Kun tilastoja luetaan oikein, niissä sanotaan vain, että ”Alonsolla on tuon verran pisteitä” tai ”Vettelillä tuon verran voittoja”. Tilasto ei sisällä mitään varausta ja vihjettä heidän nopeudestaan tai tasaisuudestaan kuljettajana. Tilasto pitää ymmärtää tilastona; numerona joka ei tarkoita mitään muuta, kuin sitä yksinkertaista asiaa mitä kyseinen numero matematiikassa tarkoittaa! Jos ”voittoja on sata”, niin voittoja on sata. Kuljettaja ei välttämättä ole sen parempi kuin toinen kuljettaja, jolla voittoja on kaksikymmentä. Mutta voittoja ensin mainitulla on enemmän kuin toisella. That’s it!

Termi tilastoharha on jo itsessään absurdi käsite. Eihän tilasto valehtele koskaan. Se esittää numeroita jotka ovat faktaa. Sen sijaan jos tilastoa lähdetään tulkitsemaan, se johtaa harhaan. Aina.

Varikko-onnettomuus

Varikko on vaarallinen paikka. Onneksi tältä Varikolta voi seurata F1-tapahtumia turvallisesti. FIA päätti tehdä muutoksia varikkotoimintaan ja sääntöihin Saksan GP:n onnettomuuden jälkeen. Tavallaan ihan hyvä, koska hengenvaarallisimmat tilanteet ovat viime vuosina tapahtuneet varikolla, ja ihan muille kuin hyper-turvallisissa ohjaamoissaan istuville kuljettajille. Tallien mekaanikot, median edustajista puhumattakaan eivät tienaa miljoonia vuodessa. Siitähän kuljettajille maksetaan, hengenvaarasta.

Vaaran läsnäolo on hyvää vauhtia haihtumassa lajin ympäriltä. Hurjan näköisiä ulosajoja on viime vuosina nähty, mutta kuljettaja on aina kävellyt tilanteesta itse pois. Lajille perinteinen jännitys ja vaaran tuntu on kadonnut. Katsojan kannalta suurin ”pelko” on siinä, rikkooko radalle kolarissa tippunut hiilikuituromu omalta suosikkikuljettajalta renkaan, pilaten hänen sijoituksensa. Samaa jännitetään tallin sisällä. Ei sitä, syöksyykö auto kolmeasataa betoniaitaan rengasrikon seurauksena, ja kuoleeko kuski. Aika kauaksi on tultu 50 vuoden takaisesta tilanteesta.

On selvää että mitä enemmän varikkostoppeja, sitä enemmän siellä tapahtuvia insidenttejä. Viittaan aiempaan kirjoitukseeni siitä, kuinka FIA ilmeisesti luulee, että varikkopysähdysten lukumäärä on ainoa asia, joka saa kisat mielenkiintoisiksi. Että ikäänkuin mitään muuta ei olisi tehtävissä perinteisen kilvanajon elementtien lisäämiseksi kisoihin ja lajiin. Toisin sanoen, FIA on saanut sitä mitä tilasi; paljon ultranopeita varikkopysähdyksiä, joista yksi kymmenestä epäonnistuu, pilaten milloin kenenkin kisan. Tällä kertaa se vaan meinasi pilata yhden TV-kuvaajan ja hänen läheistensä elämän.

Mutta toisaalta, onko sääntömuutos pelkkää yksittäistapaukseen ylireagointia? Voi ajatella niinkin, että nyt tehdyllä muutoksella lukittaudutaan entistä tiukemmin siihen ajatukseen, että juuri varikkopysähdykset ovat ”se juttu”. Mennään vielä syvemmälle suohon, kun korjataan yksi virhe paikkaamalla se toisella virheellä. Mitä hiljempaa varikolla ajettaan, sitä suuremmilla marginaaleilla pelataan, ja sitä pienempi on kuljettajan merkitys varikkokäynnin onnistumiselle. Joskus muinoin kuljettajan kyvyt vaikuttivat merkittävästi varikkopysähdyksen onnistumiseen. Mm. Schumi oli tunnettu siitä kuinka hän osasi tehdä stopin tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, pysäyttäen autonsa minimiajassa, täydellisesti oikeaan kohtaan varikkoruutua. Jos varikolla ajetaan kolmeakymppiä, jokainen kuski osaa tehdä sen täydellisesti.

Varikko on puhuttanut jo ennen kauden alkua. Tulevien vuosien sääntöuudistuksiin ideoitu sähkömoottorin voimalla varikolla ajaminen torpattiin turvallisuuteen vedoten. Jos laji etsii edes jotain etäisesti vihertävää, niin heti löytyy pykälänikkari, joka toteaa että ”tuo voi olla vaarallista”. F1 on vaarallista, sen kuuluukin olla vaarallista! Muuten se olisi vain tylsää ympyrän kiertämistä autolla.

Saksan GP:n jälkimainingeissa varikkonopeusrajoitus muutettiin satasesta kahdeksaankymppiin. (muistanko väärin, vai eikös se juuri vähän aikaa sitten nostettu 80:sta sataseen?) Pieneltä tuntuvalla muutoksella voi olla merkittävä vaikutus tämän kauden kisoihin. Se voi hyödyttää Lotusta, koska varikkokäyntiin kuluva aika pitenee noin 3 sekunnilla. Jos Lotus tekee yhden varikkostopin vähemmän kuin kilpakumppanit, Lotus voi olla puoli kymmenystä kierroksella kilpailijoitaan hitaampi kuin ennen. Lotuksen kolme ja puoli kymmenystä hyvää per kierros kasvaa neljään kymmenykseen. Tai jos miettii Saksan GP:n lopputulosta, 3 sekuntia olisi riittänyt viemään molemmat Lotukset Vettelin edelle ja kaksoisvoittoon sillä ratkaisevalla varikkostopilla.

Minä kun tykkään kaikenlaisista salaliittoteorioista, niin voisiko olla, että koska renkaita muutetaan kesken kauden, niin FIA tekee muutosta vastustaneelle Lotukselle hyvityksen muuttamalla varikkosääntöjä heidän edukseen? Se olisi ihan tyypillistä F1-politikointia. No ei kai sentään…