Moottoriurheilun turvallisuus

Viime aikoina rata-autoilussa on pitkän turvallisen jakson jälkeen tapahtunut paljon kuolemaan tai vakavaan loukkaantumiseen johtaneita onnettomuuksia ja läheltäpiti-tilanteita. 

Melko tuoreena suomalaistapauksena Markus Niemelän moottoriurheilu-ura päättyi isoon kolariin ja aivovammaan. Loppuelämä menee hermosärkyjen ja muistihäiriöiden kanssa sinnitellessä, vaikka hän jotenkuten pystyykin normaaliin elämään. Henki säilyi, mutta kilpa-auton rattiin ei ole enää menemistä.

Niemelän onnettomuus oli ns. klassinen moottoriurheiluonnettomuus, joka kuuluu osana lajiin. Auton hallinnan menetys, tai tässä tapauksessa tekninen vika, ja sen seurauksena törmäys. Ikävistä seurauksista huolimatta tuo on sitä arkea minkä kanssa moottoriurheilijat ovat tottuneet elämään. Vaara on aina läsnä.

Samanlainen tapaus oli Jules Bianchin onnettomuus, vaikka ulosajon kohtalokkuus johtuikin radalla olevasta kuljetuskalustosta, ei itse ulosajosta niinkään. Mutta se miksi auto alunperin lähti luisuun ja päätyi pyöräkuormaajan alle, johtui liian suuresta tilannenopeudesta, kuten 95% moottoriurheilussa tapahtuvista ulosajoista.

Voi kuulostaa karulta näin sanottuna, mutta tuo on ihan sitä normaalia moottoriurheilua, eikä sen takia pitäisi ylireagoida, vaikka siinä tällä kertaa menikin henki nuorelta ja lahjakkaalta kuljettajalupaukselta. Toki totta jälkiviisaana sanottuna, ettei kuormaaja olisi saanut olla radalla, mutta niin on ollut viimeiset 50 vuotta, ja tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Siksi ei saisi liioitella reaktioissa.

Tosin muistan 90-luvun lopulla Interlagosista vastaavan tapauksen jossa Michael Schumacher menetti autonsa hallinnan sateella ja luisui satoja metrejä nurmikolla täysin matkustajana, liukuen vain pari metriä radalla toista autoa pois korjaamassa olleen kuormaajan ohi.

Nuo ovat onnettomuuksia joita vaan yksinkertaisesti tapahtuu! Säännöille voidaan tehdä vaikka mitä, mutta silti niitä tapahtuu, koska jos ei tapahtuisi, moottoriurheilu ei olisi enää moottoriurheilua. Kimi Räikkönenkin sanoi taannoin että kaipaa vauhtia ja vaaran tunnetta, koska F1 on muuttunut liian pliisuksi, helpoksi ja turvallisen tuntuiseksi.

Onnettomuudet jotka pitäisi saada pois
Omana lajityyppinään näkisin autosta irronneen osan vuoksi tapahtuneet onnettomuudet. Itse kolaroija on selvinnyt näistä säikähdyksellä, mutta sivullinen on joutunut kärsimään ja valitettavasti hyvin vakavinkin seurauksin.

2009 Henry Surtees menehtyi kun kilpakumppani törmäsi seinään, rengas irtosi ja pomppi radalle ja epäonnekkaasti suoraan Surteesin päähän.

Samana vuonna Felipe Massa sai edellä ajavasta autosta irronneesta jousesta päähänsä pahoin seurauksin. Henki sentään säilyi.

Tuorein tapaus on viime viikonlopulta, kun Justin Wilson menehtyi samalla tavalla saaden edessä tapahtuneesta kolarista irroneen autonkappaleen päähänsä, vaipui koomaan ja kuoli myöhemmin.

Wilsonin uraa tuli seurattua senkin takia normaalia tiiviimmin, että hän ajoi virtuaalisia autokisoja samalla iRacing-simulaattorilla kuin minäkin, muutaman muun aktiivikuljettajan ohella (mm. Dale Earnhard jr).

Näihin jälkimmäisen tyyppisiin kolareihin on Euroopan sarjoissa tarjottu ratkaisuksi umpiohjaamoja. Jännää, ettei ainakaan vielä ole Wilsonin onnettomuuden vuoksi esitetty mitään vastaavaa Atlantin toisella puolella. F1 on tyypillisesti laji jossa ylireagoidaan asioihin ja aletaan heti puuhaamaan jotain hätäisesti kyhättyjä sääntöuudistuksia, joilla on valitettavan usein tapana sotkea sitä pääasiaa eli autokilpailua.

Mutta umpiohjaamot voisivat olla oikeasti hyvä juttu! Olkoonkin että siinä turmellaan lajin 100-vuotinen historia. Kilpa-autot ovat alusta asti olleet avo-ohjaamoisia. Toisaalta, mitä sitten? Ei niissä ole enää puupuolaisia ristikudosrenkaitakaan, tai turvavyöttömiä penkkejä. Voisihan joku niistäkin sanoa, että turvavyöt tuhoavat vaaran tunteen ja lajin hengen.

Lajin täytyy kehittyä ja umpiohjaamo voisi olla järkevä siirto tähän suuntaan. Samaan aikaan ohjaamon kupu parantaisi aerodynamiikkaa, jolloin – ainakin periaatteessa – myös päästöt pienenisivät. Se siis olisi myös muutos vihreään suuntaan.

Myönnän toki, että autojen ulkonäköön tottuminen veisi aikaa, mutta hyvin on totuttu vielä muutama vuosi sitten ”hirveiltä näyttäviin” nykyformuloihinkin. Kun tänäpäivänä katsoo vaikka 2000-luvun alun autoja, niin nyt NE näyttävät oudoilta ja vanhanaikaisilta. Muutosvastarinta voi tosin olla vanhanaikaisessa herrasmiesten kerhossa FIA:ssa ylivoimainen este muutosten toteuttamiselle.

Muutosvastarinnasta huolimatta, kun näitä irronneista osista aiheutuneita onnettomuuksia katsoo, niin jotain pitäisi tehdä. Mielestäni nuo onnettomuudet ovat niitä kaikkein turhimpia onnettomuuksia! Niin sanotut normaalit kilpa-ajo-onnettomuudet hyväksyn täysin. En itse asiassa edes toivo, ettei kukaan koskaan kuolisi moottoriurheilussa, koska lajin viehätys on vaarassa – niin kuljettajien kuin katsojienkin mielestä. Jos vaara poistuu, katsojat kaikkoavat ja laji kuolee.

Mainokset

Uusi avaus

Pidin aikoinaan F1-aiheista kolumnipalstaa http://www.varikko.org sivustolla. Jossain vaiheessa en muiden kiireiden takia enää ehtinyt kirjoittaa sinne kaikkea mitä halusin. Vähitellen kolumneja ilmestyi harvemmin ja sitte koko homma loppui. Jälkeenpäin sain useita viestejä joissa toivottiin kolumneille jatkoa! Se oli yllättävää, koska en ollut koskaan ajatellut, että juttujani kukaan lukisi. Enimmäkseen tein niitä omaksi ilokseni. Tunnustan, että siinä oli sitäkin, että pääsin pätemään, koska ymmärsin formuloiden tekniikasta ja tapahtumien syistä ja seurauksista useimmiten enemmän kuin maikkarin F1-tiimi.

Niin tai näin, nyt yritän tehdä uuden aloituksen. Tällä kertaa pitkien perinpohjaisten ja teknistenkin artikkelien sijaa kokeilen blogimuotoista viestintää. Saas nähdä miten äijän käy…