Rangaistuksia ja turhaa itkemistä

Kimin rangaistus Belgian GP:ssä hämmästyttää maallikkoa. Sääntö on sääntö, mutta säännön henki ja se miten sitä sovelletaan ovat ihan eri maailmasta. Verstappenin ja Alonson tekniset ongelmat puhuttavat myös.

Kimi ei nostanut jalkaa kaasulta, kun ajoi keltaisten lippujen vaikutusalueella reilusti radan sivussa olevan auton ohi. Saldona 10 sekunnin stop and go, ja kolme rangaistuspistettä. Rangaistus oli itse asiassa kokonaisuudessaan 35 sekuntia, mikä tehtyyn rikkeeseen nähden on minun mielestäni kohtuuttoman suuri.

Aikarangaistus olisi ollut ymmärrettävämpi, jos siitä oli jotain pakko antaa. Force India ohitti kaksi autoa radan ulkopuolelta (ansaiten potentiaalisesti useamman MM-pisteen rikkeellään) ja sai siitä 5 sekunnin aikarangaistuksen, joka ei olisi välttämättä vaikuttanut lopputulokseen lainkaan.

Mutta oliko pakko rangaista? Jos muut kuljettajat tuomariston jäsenen Mika Salon mukaan nostivat jalan kaasulta, niin sitä taustaa vasten rike oli tietysti selvä. Mutta onko se, että jalan nostaa kaasulta ja nopeus putoaa sanotaan 15km/h, riittävä varotoimi, jos miettii sitä miksi sääntö on olemassa? Että jos tulee vaikka rengasrikko ja auto syöksyy radan vieressä olevaa autoa ja sen ympärillä työskenteleviä ratavirkailijoita kohti? Kuinka paljon vähemmän auton nopeus ehtii laskea ennen törmäysta jos ajaa täysillä, tai 15km/h hiljempaa? Väitän, ettei sillä ole mitään merkitystä.

Näin Kimikin sen luultavasti järkeili, mutta ei olisi pitänyt käyttää omaa päätä, vaan noudattaa järjetöntä tulkintaa orjallisesti. No, tästä lähtien Kimi varmasti muistaa sen.

Turhaa itkua
Verstappenin, ja itse asiassa myös Alonson, itku milloin huonosta suorituskyvystä ja milloin luotettavuuden puutteesta alkaa jo kohta vaikuttamaan negatiivisesti heidän uraansa. Nimittäin se, että jo näin pienten vastoinkäymisten jälkeen alkaa kritisoimaan ja uhkailemaan työnantajaansa, ei luo kuljettajasta lojaalia kuvaa tallin jäsenenä. Haluaako Ferrari tai Mercedes joukkoonsa hänen kaltaisen ilmapiirin myrkyttäjän?

Ai miten niin ”pienten” vastoinkäymisten, kun auto hajoaa joka kisassa eikä nopeus riitä mihinkään? Jos muistelee suomalaiskuljettajien kärsimyksiä huonon auton kanssa niin Verstappenin tai Alonson tilanne on suorastaan loistava. Häkkinen ajoi käytännössä koko 90-luvun susipaskalla autolla ja joko McLarenista puuttui nopeutta (Fordin ja Peugeotin moottorit) tai luotettavuutta (Mercedeksen moottori).

Sattumoisin Häkkisen mestaruusauto – joka sekin pysähtyi savun saattelemana radan varteen lukuisia kertoja, ja minkä vuoksi kummatkin mestaruudet itse asiassa menivät niin tiukalle – oli samaisen Neweyn suunnittelema. Miehen joka tunnetaan siitä että aerodynamiikka rakennetaan niin optimaaliseksi, että jäähdytyksen kanssa joudutaan tekemään kompromisseja. Ja siksi ei välttämättä ole lainkaan yllätys, että kun Renault on saanut tehojaan nostettua, niin luotettavuus on romahtanut samassa suhteessa.

Entäpä Kimin tilanne uransa alkuvuosina? Taistelu epäluotettavan McLaren Mercedeksen kanssa lienee kaikilla tuoreemmassa muistissa. Hän hävisi käytännössä ensimmäisen mestaruutensa epäluotettavuuteen jo 2003 ja uudelleen vuonna 2005.

Kuultiinko Kimin tai Mikan itkevän julkisesti huonoa autoa? Haukkuivatko he työnantajaansa, tai uhkailivatko lähtevänsä pois? Eivät. Siinä mielessä Verstappenin itku on lapsellista kitinää, ja menee puhtaasti nuoruuden ja malttamattomuuden piikkiin. Ehkä nykysukupolvi on enemmän sellaista ”kaikkimullehetinyt”-tyyppiä.

Alonson kohdalla itku ja piipitys ei mene enää nuoruuden ja malttamattomuuden piikkiin, vaan on pelkästään typeryyttä! Mitä hän luulee sillä saavuttavansa? Niin tyhmä hän tuskin on, että uskoo katsojien pitävän häntä surkeana kuljettajana, jos hän ei pääse McLarenilla palkintokorokkeelle. Että ikäänkuin sitä seikkaa, että hän on edelleen maailmanluokan kuljettaja ja että kaikki hitaus johtuu nimenomaan autosta, pitäisi hänen jotenkin erikseen korostaa noilla kommenteillaan.

Sanoisin molemmille, kasvakaa aikuiseksi ja ottakaa mallia viilipyttymäisistä suomalaisista. He käsittelevät ongelmat suljettujen ovien takana, pitäen lehdistön näiden juttujen ulkopuolella, ja antavat näin tallille työskentelyrauhan.

Hyvästi karisma, Max!

Max Verstappen puhututtaa jälleen. Minua on Verstappenin koko lyhyen Red Bull-uran ajan häirinnyt tietynlainen silkkihansikkain kohtelu, jota hän on saanut osakseen.

Hänen tavaramerkikseen ovat muodostuneet röyhkeät ajolinjamuutokset, jota kutsun suorastaan kiilailuksi, sekä tietynlainen pelottelutaktiikka jossa annetaan ymmärtää, että ”jos yrität ohi, kolaroimme; maaliin saakka tulet pääsemään vain minun perässäni”!

Toinen Maxin tavaramerkki on GP3-tyyliset aloittelijamaiset syöksyt sisäpuolelle, paikkaan, josta ei voi mitenkään kääntää normaalisti mutkasta ulos… Niistä muodostuu ohituksia vain siksi, että tuosta paikasta hän pystyy kiilaamaan vastustajan joko radalta ulos tai pakottamaan hänet jarruttamaan ja päästämään edelleen. Eivät ne ole mitään oikeita ohituksia.

Span ensimmäisen mutkan tilanne oli juuri tällainen. Jos apexissa ei olisi tapahtunut sitä mitä tapahtui, mitä olisi tapahtunut seuraavaksi? Minäpä kerron.

Vettel olisi kiihdyttänyt mutkasta ulos loivinta optimaalisinta reittiä, saanut hyvän ulostulon ja mennyt kolmikon kärkeen. Kimillä olisi ollut toiseksi loivin ajolinja Vettelin vierellä mutkan jätössä. Siis Maxia parempi lähtönopeus mutkasta ulos.

Entä Max? Hänen olisi pitänyt käytännössä kääntää terävä 90 asteen käännös – niin jyrkkä ettei auton kääntösäde olisi sitä edes mahdollistanut – jos hän olisi aikonut olla Vettelin ja Kimin rinnalla koko mutkan ja vielä mutkan ulostulossakin. Luulisi tajuavan että se olisi ollut mahdotonta! Sitten kaikki kolme olisivat kiihdyttäneet kohti Eau Rougea, jossa ei voi ajaa kolme rinnan, joten järjestys olisi määräytynyt sen mukaan kuka pääsee ykkösmutkasta nopeimmin ulos. Max olisi jäänyt joka tapauksessa kolmanneksi tuossa taistelussa jyrkimmän ajolinjansa takia.

Edes pehmeämmästä renkaastaan hän ei olisi saanut hyötyä kiihdytyksessä koska lähtönopeus olisi ollut niin paljon pienempi kuin Vettelillä ja Kimillä. Jostain syystä hän ei käsitä sitä itse lainkaan, edes jälkeenpäin videolta katsoessaan. Tyhmyyttä tuo on, eikä mitään nuoruuden kokemattomuutta!

Kaikki mitä Max on radalla tehnyt, on jostain syystä annettu anteeksi ja jopa ylistetty piristäväksi yrittelijäisyydeksi ja taisteluksi. Minusta se kertoo vastustajan kunnioituksen puutteesta. Ehkä laji on nykyään liian turvallinen, kun tuolla tyylillä voi ajaa. Enemmän kuolemaan johtavia onnettomuuksia, se voisi rahoittaa tilannetta ja palauttaa vanhan kunnon ajan ”pelon tasapainon”. Kun kuoleman pelko käytännössä puuttuu kokonaan, pitää kilvanajoa säädellä säännöillä, ja sitten ollaan tällaisessa tilanteessa missä pitää erikseen määritellä monta kertaa ajolinjaa saa vaihtaa jne. F1:sta on tullut tuomarilaji, sehän on kohta kuin taitoluistelua tai voimistelua. Mitään ongelmaa ei olisi jos kuljettaja tietäisi, että jos tekee tyhmyyksiä lähtee henki!

Jos katsoo vanhoja F1-kisoja esimerkiksi 90-luvulta, taistelu oli tulisempaa ja ohituksia tapahtui enemmän kuin nyt, mutta kaikki tapahtui ihan eri tyylillä. Niissä oli reilua taistelua, tyhmiä riskejä vältettiin, vastustajaa kunnioitettiin! Katsokaapa esimerkiksi 90-luvun puolivälin kilpailuja. Minulla on tallennettuna kaikki kilpailut vuodesta 1994, joten voin milloin vaan katsella vanhoja kilpailuja ja nojata mielipiteeni todellisiin tapahtumiin, enkä kullattuihin muistoihin.

Takaisin Maxiin. Hupaisinta on ollut, että tuomaristo tuntuu sulkevan silmänsä ja korvansa kaikelle mikä koskee Verstappenia. Esimerkiksi kun Max puski Kimin leveäksi, mennen itsekin radan ulkopuolelle, Kimi tiedusteli onko hänen pakko antaa paikka takaisin, koska myös Max meni leveäksi. Sääntöjen mukaan ei olisi tarvinnut, mutta ei kuulunut vastausta! Kun Kimi sitten antoi paikan takaisin, olisi suoraselkäinen tuomaristo voinut ohjeistaa kuljettajia vaihtamaan paikkoja takaisin, Kimi edelle. Hiljaista oli.

Jostain syystä tätä kultapoikaa kohdellaan silkkihansikkain vain sen takia, että hän tuo väriä radalle. Sääntöjen vastainen ajaminen (mitä tuo ihan oikeasti on, vaikkei tuomaristo siihen puutukaan!) ei ole väriä. Se on sääntörike, vaikka lajin katsojaluvuista ja suosion vähenemisestä panikoiva FIA ja tuomaristo haluaisivat kernaasti sen sellaisena nähdä.

Jos samanlaisia otteita harrastaisi Pastor Maldonado, olisi tuomariston ja median suhtautuminen todennäköisesti ihan erilaista. Mikä on se pieni ero? Nuoruus, sensaatiomainen tulo Formula ykkösiin, voitto ensimmäisessä Red Bull-kisassa… Ovatko ne meriittejä jotka oikeuttavat mihin tahansa?!?

Väitän, että Maxin sädekehä alkaa himmetä noiden otteiden jatkuessa. Minun silmissäni hänen karismansa on jo murentunut. Hän on pelkkä häikäilemätön sika, josta toki voi silti tulla jonain päivänä maailmanmestari. Ihan sama tilanne on Nico Rosbergin kohdalla, joka on myös käyttänyt ajolinjoissaan häikäilemättömästi hyväkseen sääntöjen harmaata aluetta. Eivät tämän kauden temput Nicolta mitään uusia ole, ihmisten muisti on vain lyhyt. Hän ajoi noin jo pikkuformuloissa. Ja kuinka paljon hänen mestaruutensa – jos sellainen tulisi – arvostetaan ja koetaan ansaituksi? Eipä juurikaan, jos yleisöltä kysytään.

Max voisi kysyä itseltään haluaako hän olla kuin Mika Häkkinen, tarunhohtoinen mestari, nopea mutta aina herrasmies, ikimuistettava taistelija? Vai vain joku joka rakensi mestaruuksiin johtaneen uransa kolttosia tekemällä?

Grosjean tulee vielä

Grosjean on parissa viime kisassa alkanut lunastaa niitä odotuksia joita häneen asetin ennen kauden alkua.

Jos muistatte kirjoitukseni, jossa veikkasin häntä ”Kimin tappajaksi”, kunhan pääsee kunnolla vauhtiin ja saa varmuutta. Seison edelleenkin tuon väitteeni takana, vaikka koko maailma tuntuu olevan toista mieltä. Tuntuu olevan muodikasta ja ”coolia” pilkata Grosjeania.

Kimi ei ole McLaren-vuosiensa aika-ajo-iskussa. Nykyisen Lotuksen suorituskyvyllä paalupaikkoja napsuisi tuon ajan Kimille jatkuvasti. Nyt Grosjean on ainoa jolla on mahdollisuuksia paalulle. Grosjean vaikuttaa olevan puhtaassa yhden kierroksen nopeudessa 0,2 sekuntia Kimiä nopeampi. Kisassa asiat eivät ole menneet putkeen mutta viime aikoina harvemmin Grosjeanin omasta syystä. Viime kisassa hän sai täysin aiheettoman rangaistuksen, joutui taistelutilanteen seurauksena käymään ylimääräisen kerran varikolla. Tai ainakin aiemmin kuin olisi ollut taktisesti viisasta. Ilmeisesti renkaassa havaittiin pieni vuoto. Siitä huolimatta loppusijoitus oli heti Alonson kannassa. Laskekaapa pois läpiajorangaistukseen kulunut aika, sekä se mitä hän menetti väärään aikaan tehdyn renkaanvaihdon takia. Ero Räikköseen oli maalissa 42 sekuntia. Läpiajorangaistukseen kului ehkä 16 sekuntia, muiden perässä ajeluun (joka olisi vältetty pysähtymällä taktisesti suunniteltuun aikaan) meni parikymmentä sekuntia (hän ei olisi alunperinkään joutunut Ferrarien taakse jos kisan alku olisi mennyt toisella tavalla). Tällä laskennalla hän olisi hävinnyt huippunopeana kisakuskina pidetylle Räikköselle 6 sekuntia. Ja todellisuudessa ei olisi hävinnyt lainkaan, koska olisi ajanut koko kisan ajan Kimin edellä! Sijoitus olisi ollut vähintään 2. mutta todennäköisesti jopa 1.

Tiedän että jossittelu on turhaa. Lopputulos ratkaisee ja pulinat pois. Tahdonkin vain osoittaa, ettei Grosjeanissa olen mitään muuta vikaa kuin kokemattomuus ja tietty rauhattomuus. Ihan samoja piirteitä havaittiin Vettelissäkin, jopa vielä ensimmäisen ja toisen mestaruuden jälkeen. Ei häntä oltu kuitenkaan formuloista pihalle savustamassa. Tai harva muistaa, että Mika Häkkinen kolaroi lukuisissa kisoissaan uran alussa Lotuksella, yrittäessään voittaa kisaa ensimmäisessä mutkassa. Hänellä oli jossain vaiheessa päällään jopa muutaman kisan mittainen varoitus törttöilystään. Mutta sen suomalaiset haluavat jostain syystä unohtaa. Se vaan on niin kiva kritisoida vierasmaalaisia ”törttöjä”.

Tavallaan sääliksi käy Grosjeania. Rangaistukset seuraavat häntä vaikka hän olisi syytönkin. Maine on toki hänen itsensä aiheuttamaa, viime kauden toiminnallaan. Mutta silti toivoisin että tuomaristo katsoisi tilanteita objektiivisemmin tuijottamatta sitä kuka tekee, keskittyen siihen mitä tekee.