F1 kriisissä – taas

Minun mielestäni nykyinen keskustelu F1:n kriisistä alkaa saavuttaa niin surkuhupaisat mittasuhteet, että on pakko avautua aiheesta.

Ecclestone puhuu siitä kuinka katsojaluvut laskevat. Tässä unohdetaan huomioida kaikki muut mahdolliset syyt. Ihmisten elämässä on paljon enemmän viihdettä kuin ennen. Kaikki yksittäisten viihdelajien käyttömäärät laskevat. Niin TV kuin musiikinkuuntelukin, koska palveluja (esim pelaaminen) on tullut lisää ja se tarkoittaa lisää jakajia ihmisten vapaa-ajan käyttöön. Onko ollut järkevää lisätä kisoja vuosi vuodelta, kun ihmisten vapaa-aika on koko ajan vähentynyt? Olen vanhan koulukunnan kannattaja, 16 kisaa kaudessa on riittävästi ja se pitää lajin arvonkin korkeammalla. Jos kisoja on kolmattakymmentä, yksittäisen kisan merkitys vähenee, ja Grand Prix:n imago konee kolauksen.

Entä sitten lippujen hinnat? Jos nelihenkinen perhe tarvitsee ”toimintatonnin” pelkästään lippuihin päästäkseen katsomoon kisaviikonlopuksi, ollaan aika pahasti metsässä. Ja kenen syy? Ecclestonen itsensä, koska on tehnyt lajista niin kalliin, omia rahavirtojaan maksimoidakseen! Ecclestone on ajastaan jälkeen jäänyt urpo, jonka olisi pitänyt jo aikoja sitten luopua vallastaan. Hän ei ajattele enää selkeästi, ikä ei tule yksin. Hän on jo vuosikaudet liannut omaa pesää laukomalla kommentteja F1:n kriisistä. On selvää että kriisi toteutuu kun tiedotusvälineitä seuraava yleisökin alkaa siihen uskoa.

Suurin osa nykysarjan kritiikistä on tullut F1:n sisältä. Ohitusten vähyys… kuuluu lajiin! Jos joku on joskus seurannut formula ykkösiä nimenomaan ohitusten suuren määrän vuoksi, niin on ollut telkku ihan väärällä kanavalla. Eikä niitä ohituksia tapahdu missään autourheiluluokassa kovinkaan paljon. Esim WTCC tai Porsche supercup on melkoista perässäajelua. Samoin GP2, vain muutamia mainitakseni. Kyllä F1:n ohitusten vähyys on jo huomattavasti vanhempi ilmiö kuin se mihin DRS:llä ja aerodynamiikkasääntöjen muutoksilla reagoitiin. Itse puhuin jo 15 vuotta sitten siitä että aerodynamiikan merkitystä pitäisi vähentää ja mekaanista pitoa lisätä. Sitä ei kuitenkaan ole haluttu FIA:n ja tallien toimesta merkittävässä määrin toteuttaa, ja tässä on tulos.

Todellisuudessa jo 90-luvun puolella puhuttiin siitä miten ohittaminen on vaikeaa, ja mitä enemmän autoihin on tullut aerodynamiikkaa, sitä vaiheammaksi se on tullut. Jos ette muista, niin jo Häkkisen aikaan tuskailtiin sitä että vaikka Mika oli nopeampi kuin edellä olevat, niin ei päässyt ohi. Tottakai asialle pitäisi tehdä jotain, sitä en kiistä! Mutta ilmiö on jo 15 vuotta vanha! Ja nyt on yhtäkkiä muutama vuosi sitten herätty siihen että asialle pitäisi tehdä jotain. Ja kuitenkaan ei tehdä, vaan lähinnä kulutetaan lehtien palstamillimetrejä turhaan jupinaan.

Että kyllä FIA ja F1 saa syyttää ihan omia jäykkiä, ajastaan jälkeen jääneitä rakenteitaan siitä, ettei laji pysty uudistumaan tarpeeksi nopeasti. Jos se ylipäätään on edes tarpeellista. Onko se? Yhden tallin dominointi? Eipä taida Bernie-höppänä muistaa, että luultavasti niin kauan kun F1 on ollut olemassa, on yksi talli dominoinut tiettyä aikakautta enemmän tai vähemmän.

80-90-luvun taitteessa McLaren Honda, 90-luvun alkuvuosina Williams aktiivijousituksineen (voitti 14 kisaa 16:sta). McLarenin auto oli ylivoimainen Häkkisen kultavuosina, ja ainoastaan Ferrari pystyi sen haastamaan. Kun puhutaan Mersun ylivoimasta, niin se on pientä verrattuna vaikkapa Australiaan 1998 kun ainoastaan kaksi autoa saapui maaliin samalla kierroksella. Kaksi McLarenia. Sen jälkeen alkoi vuosikausia kestänyt Ferrarin dominointi. Lukuisten sääntöuudistusten ansiosta sen jälkeen mentiin muutama vuosi kohtuullisen tasaisissa merkeissä, mikä on luonnollista tilanteissa joissa sääntöjä uudistetaan jatkuvasti ja hallitseva talli voi vaihtua jopa monta kertaa vuodessa. Mutta silloinkin oli aina joku talli joka voitti selkeästi ison osan kisoja.

Sitten alkoi Red Bullin valtakausi mitä kesti 4 vuotta. Jännästi Vettel on senkin unohtanut kun kommentoi sitä miten Mersun ylivalta vie lajista mielenkiinnon. Ja samaa on toitottanut Red Bullin Horner jo pari vuotta. Lyhyt muisti kavereilla. Häiritsikö Horneria se että Vettel voitti 4 mestaruutta putkeen? Halusiko Vettel asiaan muutosta? Ei, nimenomaan hän noihin aikoihin puolusti useissakin lehdissä sitä että tällainen kuuluu lajiin ja ettei tallia joka on tehnyt kotiläksynsä hyvin, saa siitä rangaista. Saatanan idiootit, sanon minä!

Hamiltonin piikki osui ihan oikeaan osoitteeseen kun hän piikitteli Vettelin kommenttia. Nyt Mersu on hallinnut kaksi kautta. Mutta pitkällä perspektiivillä, mikä oikeasti on muuttunut? Ei mikään muu kuin F1-väen politikointihalu, joka on saavuttanut jo säälittävät mittasuhteet. Ohitusten vähyys, moottorin äänet, yhden tallin dominanssi… mikään niistä ei ole yhteensäkään niin ärsyttävää ja lajin seuraamisen nautintoa heikentävää kuin nämä lehdistössä jauhettavat polittissävytteiset paskapuheet. Ajaisivat jumalauta kilpaa ja lopettaisivat urputuksen!

 

Mainokset

Tilastohömppää

F1 monen muun urheilulajin lailla on täynnä tilastotietoa kuka on tehnyt mitäkin ja kuinka monta kertaa. Tilastoista ei pitäisi tehdä sen syvällisempiä johtopäätöksiä. Tilastoja pitää osata lukea oikein. En sano ”tulkita oikein” koska niitä ei pidä tulkita ollenkaan. Ne ovat sitä mitä niissä sanotaan, ja siinä kaikki.

Yleensä tilastoista innostuvat vain moottoriurheilutoimittajat, ja mitä varttuneempi ja kokeneempi toimittaja, sitä enemmän hän tykkää kaivella tilastotietoa milloin mistäkin asiasta. Mutta tilastoja arvostavat myös kuljettajat itse. Aina kun tarjoutuu mahdollisuus jonkun tilaston kohentamiseen, niin se tehdään. Vettel metsästää kilpailun nopeimpia kierroksia välillä isollakin riskillä, lisäksi paalupaikat ja tietysti voitot kiinnostavat häntä(kin) myös tilastomielessä. Vettel varmasti tiedostaa, että hänellä on mahdollisuus pistää Schumacherin urallaan tekemät – rikkomattomaksi moneen kertaan julistetut – tilastot uusiksi. Jokaisen niistä!

Tässä vaiheessa unohdetaan se tosiasia, että tilaston sisältämiä lukuja ei pitäisi ikinä vertailla toisiinsa, koska numerot ovat syntyneet erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä. Tuo tekee tavallaan turhaksi tilastoinnin ylipäätään, jos ja kun tilastoja ei ole järkeä käyttää mihinkään. Mutta se ei tunnu toimittajia eikä kuljettajia haittavan. Ilmeisesti luotetaan siihen, ettei ”tavallinen rahvas” osaa tarkastella tilastoja riittävän kriittisesti. Eli se mitä toimittaja tai kuljettaja itse koittaa tilaston takaa kertoa, on katsojalle ikäänkuin faktaa.

Yksi hölmöimpiä tilastoja on Alonson kypärässään julistama uralla kerättyjen MM-pisteiden määrä. Typerä yksinkertaisesti siksi, että Prost ja Senna ja monet muut ”vanhan liiton” kuljettajat ovat kisanneet ihan erilaisessa pistelaskusysteemissä. Silloin voitosta sai 10 pistettä ja 7. sijasta ei yhtään. Tuosta on ensin menty systeemiin jossa 10 parasta sai pisteitä, ja viimeisimpänä käänteenä systeemiin jossa voittaja saa 25 pistettä. Niinpä on ihan eri asia kerätä Prostin lukemat 768,5 pistettä nykyään kuin 80-90-luvulla. Tilastoissa toiseksi jäänyt Schumi on hänkin ajanut valtaosan urastaan ihan toisenlaisessa pistesysteemissä kuin Alonso. Schumin 1506 pistettä on aivan eri universumissa kuin Alonson 1571, vaikka Alonsokin on osan omista pisteistään kerännyt vanhojen pistelaskusjärjestelmien aikana. Puhumattakaan, että sellaiset nimet kuin Jenson Button ja Nico Rosberg ovat mm. meidän Mika Häkkistämme selvästi edellä, vaikka ovat valtaosan urastaan yltäneet hädintuskin kärkikymmenikköön.

Pitää vielä huomioida sekin, että 80- ja 90-luvulla ajan ajettiin 16 kilpailua vuodessa ja keskeytysten määrä oli huomattavasti isompi kuin nykyään. Kisamäärä kautta kohti alkoi kasvaa vasta vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä . Siihen nähden nykykuljettaja ajaa melkein puolitoista kautta samassa ajassa kuin 90-luvun kuljettaja koko kaudessa. Tottakai pisteitä, voittoja kaudessa, paalupaikkoja, ihan kaikkea kertyy enemmän kuin ennen!

Aiemmin paalupaikka osoitti kuljettajan nopeuden yhdellä kierroksella. Sekin systeemi rikottiin 2000-luvulla, kun aika-ajoja ei enää ajettu tyhjällä tankilla. Ei vanhakaan järjestelmä aukoton ollut, koska 80- ja 90-luvulla moni potentiaalinen huippukierros ja paalupaikka kaatui ruuhkaan radalla. Jossain vaiheessa systeemi olisi tilastoinnin kannalta ollut itse asiassa varsin loistava, kun aika-ajoja ajettiin yksi auto kerrallaan radalla. Yksi auto, yksi kierros, näytä mitä osaat! Kaikki ulkopuoliset muuttujat oli karsittu pois. Paitsi sään ja radan kunnon muutokset. No niin, se siitä sitten…

Nykyinen aika-ajosysteemi on kiinnostavuudessaan hyvä, mutta muuttujia on enemmän kuin siihen aikaan jolloin ajettiin yksinään. Näiden systeemien välissä sekoiltiin monta vuotta vaikka mitä, kun aika-ajo haki muotoaan. Joka tapauksessa esimerkiksi Kimi Räikköjen aika-ajotilastot kärsivät siitä, että hänen uransa osui juuri ajanjaksoon jolloin aika-ajolla ei ollut juurikaan merkitystä kisatuloksen kannalta. Samaan aikaan hän taas hyötyi toisesta tilastosta, eli siitä kuinka monta ohitusta hän radalla teki. Kun hän starttasi raskaalla, mutta suorituskyvyltään huippunopealla autolla kärjen takaa, hän sai paljon ”ilmaisia” ohituksia tilastoihinsa, aivan kuten samoissa osakilpailuissa hänen edestään paaluja napanneet kuljettajat ”ilmaisia” paalumerkintöjä.

Kun Kimi ”ryösti” Intiassa nopeimman kierroksen nimiinsä kilpailun viimeisellä kierroksella, osoitti se nopeimpien kisakierrostenkin tilaston jälleen merkityksettömäksi. Vaikka Kimi tiedetään nopeaksi kuljettajaksi kisassa, niin asialla on myös toinen puoli. Jos johtaa kisaa puolella minuutilla, ja voi kontrolloida kisaa suunnilleen lähtökiihdytyksestä alkaen suvereenisti, kuten Vettel on tälläkin kaudella usein tehnyt, ei ole mitään järkeä ajaa nopeimpia kierroksia ja riskeerata voittoaan  mahdolliseen ulosajoon tai tekniseen ongelmaan. Siltikään tuskin kenellekään on epäselvää, että Red Bull on täysin ylivoimainen auto tällä hetkellä. Kimin nopein kierros; pelkkä numero.

Tilastot eivät siis kerro mitään kuljettajan vahvuudesta. Kun tilastoja luetaan oikein, niissä sanotaan vain, että ”Alonsolla on tuon verran pisteitä” tai ”Vettelillä tuon verran voittoja”. Tilasto ei sisällä mitään varausta ja vihjettä heidän nopeudestaan tai tasaisuudestaan kuljettajana. Tilasto pitää ymmärtää tilastona; numerona joka ei tarkoita mitään muuta, kuin sitä yksinkertaista asiaa mitä kyseinen numero matematiikassa tarkoittaa! Jos ”voittoja on sata”, niin voittoja on sata. Kuljettaja ei välttämättä ole sen parempi kuin toinen kuljettaja, jolla voittoja on kaksikymmentä. Mutta voittoja ensin mainitulla on enemmän kuin toisella. That’s it!

Termi tilastoharha on jo itsessään absurdi käsite. Eihän tilasto valehtele koskaan. Se esittää numeroita jotka ovat faktaa. Sen sijaan jos tilastoa lähdetään tulkitsemaan, se johtaa harhaan. Aina.